Pauli Karppinen (etualalla vasemmalla) paistoi nuotiolättyjä muillekin kuin itselleen. Kuvat: Minna Kolistaja

Kuin viiden tähden hotellissa

22.9.15

Grillikatokselta päin leijailee nuotion tuoksu.
   – Lättytaikinaa on kuulkaas ämpärillinen. Täältä riittää paistettavaa kaikille niin paljon kuin jaksaa syödä, huikkaa diakoniatyöntekijä Päivi Moilanen.
   Tuiran seurakunnan eläkeläiset nauttivat leirillään Rokuan leirikeskuksessa kauniista elokuisista päivistä saunoen, uiden, marjastaen, ulkoillen, toisten seurasta ja luonnon hiljaisuudesta nauttien.
   – Leiri on meille kesän kohokohta, sanovat Marja-Leena ja Esko Vähäkangas.
Vähäkankaat kokivat olleensa vähän kuin palkintomatkalla, sillä takana on raskas muutto Raahesta Ouluun.
   – Omakotitalon tyhjääminen ja eräänlainen luopuminen ystävistä oli hirveää. Muuton vuoksi emme pitäneet oikeastaan yhtään lomapäivää koko kesänä. Täällä sielu ja ruumis ovat saaneet ravintoa.    Voimamme ovat elpyneet ja jaksamme taas kohti syksyä.
   Ensimmäistä kertaa Tuiran seurakunnan eläkeläisten leirillä oli myös Markku Lehtinen.
   –  Tämä on niin viihtyisä ja luonto on niin kaunista. On myös ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin.
Aili Pollari ja Pirkko Korva seuraavat rannasta käsin telkän sukeltelua.
   – On ollut ihana rauhoittua luonnon keskellä, sanoo Pollari.
   Naiset kehuvat olleensa kuin viiden tähden hotellissa.
    – Hyvää ruokaa saa viidesti päivässä, siitä me olemme nauttineet suuresti.
   Molempien mielestä leiriohjelma tuo mukavaa vaihtelua yksin asuvan arkeen.
   – Yhteiset hartaushetket ovat kauniita ja on ollut mukava askarrella, sitä ei kotona juuri tule tehtyä. Hauska muuten huomata, että miehetkin askartelevat.
   – Mukavaa on ollut. Pitkästä aikaa on naurettukin ihan vatsa kipeänä.
   Kiitollisella mielellä Rokualla ovat myös eläkeläisten leirin ohjaajat.
   –  Saamme pitää leirit hulppeissa tiloissa. On siistiä ja lämmintä – ja tämä luonto on ihan oma lukunsa, sanovat diakoniatyöntekijät Paula Mikkonen ja Päivi Moilanen.
   Paikka on hieno. Pienillä muutoksilla se olisi apuvälineillä liikkuville vieläkin sopivampi. 
   – Saunalle vielä rollaattorilla pääsee joten kuten kiertelemällä ja kaartelemalla, mutta laiturille meno on hankalaa. Myös polku päärakennukselta grillikatokselle on koettu työlääksi.
   Kulku saunalle ja rantaan poiki palautetta jo viime kesänä, kun leirikeskus otettiin uudelleen käyttöön ison remontin jälkeen.

Rokua on avustajan
kanssa esteetön

Kahdeksan miljoonaa euroa maksaneessa hankkeessa leirikeskuksen päärakennus peruskorjattiin, sauna ja koulutus saivat uudet tilat.
   Oulun seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Jaana Valjus sanoo, että remonttien jälkeistä säätämistä riittää aina.
   – Käyttäjiltä tulleen palautteen perusteella on esimerkiksi tahdistettu automaattiovien nopeutta  järkevämmäksi.
   Rollaattorilla ja pyörätuolilla liikkuvilta on tullut palautetta leirikeskuksen pihapiirin kulkureiteistä.
   – Sisätilat täyttävät esteettömyyden kriteerit ja myös ulkoreitit ovat saattajan kanssa esteettömiä, Valjus katsoo.
   – On totta, että polku saunaan ja rantaan mutkittelee aika lailla. Olemme kuitenkin hakemalla hakeneet lyhimmän reitin, jota kaltevuutensa puolesta voi sanoa esteettömäksi. Suorempi reitti olisi liian jyrkkä.
   Päärakennuksen edusta on asfaltoitu ja osin laatoitettu. Muiden reittien päällysteenä on luonnonsoramursketta. Esteettömissä ulkoreiteissä on kivituhkapohja.
   – Luonnonsoramurskeella päällystettyjen polkujen reunaan ei ole mahdollista lisätä laatoitusta tai asfaltointia. Esteenä on muun muassa maston kaltevuus. Ei myöskään ollut mahdollista rakentaa niin pitkää luiskaa, että sitä pitkin pääsisi suoraa saunasta laiturille.
   Leirikeskus sijaitsee Natura-alueella, joten luontoa piti säästää mahdollisimman paljon.
   Valjus arvioi, että leirikeskuksen piha-alueella kulkeminen paranee jo opasteilla.
   – Esteettömät reitit pitää merkitä selvemmin. Esimerkiksi kulkeminen koulutusrakennuksen luota rantaan tuntuu aiheuttavan ongelmia.
   Valjus ei pidä järkevänä muuttaa ulkoreittien rakenteellisia ratkaisuja. Sen sijaan on mahdollista profiloida Oulun seurakuntien leirikeskuksia selkeämmin eri käyttäjäryhmille.
   – Esimerkiksi Suvelaa Kiimingissä voidaan kehittää esteettömäksi, se on yksikerroksinen rakennus tasaisella maalla.
   – Kaiken kaikkiaan Rokuasta on saatu paljon hyvää palautetta. Sitä pidetään korkeatasoisena ja kiitosta on saanut muun muassa se, miten ympäröivä luonto aukeaa myös moniin sisätiloihin.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 28/2015