Ruotsin ja Suomen rajalle bussilasteittain tulevat turvapaikanhakijat joutuvat ensi töikseen kokemaan pienoisen pettymyksen.
– ”Onko tämä Suomi?” on yleensä ensimmäinen kysymys. Me sitten kerromme, että ei ole. Ilmeet kirkastuvat, kun viittilöimme kädellä, että tuolla Suomi näkyy, sanoo Haaparannan kirkkoherra Juha Rauhala.
Haaparannan ja Tornion yhteisessä matkakeskuksessa on koettu vilkkaita päiviä. Päivittäin on tullut viitisensataa turvapaikanhakijaa, jotka ovat matkanneet yöjunalla Tukholmasta Luulajaan ja sieltä bussilla Haaparannalle.
Rajalla sijaitsevassa matkakeskuksessa tulijoita auttamassa on rajakaupunkien seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia sekä molempien kaupunkien työntekijöitä.
Tarjolla on juotavaa ja pientä syötävää, esimerkiksi keitettyjä kananmunia, keksejä, teetä ja hedelmiä sekä opastusta:
– Kerromme, mistä lähtevät bussit Suomeen.
Rauhalan mukaan turvapaikanhakijat ovat määrätietoisia: he haluavat ostaa bussilipun heti ja nimenomaan Suomeen. Tulijat saattavat kysellä, mikä paikkakunta Suomessa on hyvä asua.
– Ruotsissa vähän ihmetellään, miksi kaikki haluavat jatkaa matkaa, vaikka täkäläiset viranomaiset jakavat koko ajan informaatiota, että Ruotsiinkin voi jäädä. Mutta jostakin turvapaikanhakijoille on tullut käsitys, että Suomeen kannattaa pyrkiä.
Irakilaisten, afganistanilaisten ja syyrialaisten tulvassa auttava Rauhala kokee olevansa jonkin merkittävän ja historiallisen äärellä.
– Nämä ihmiset ovat tulleet kaukaa, rasittavan matkan takaa. Osa on virkeitä, osa aika väsyneitä, osa sairaita. Yhtä kaikki: meidän tehtävämme on auttaa näitä ihmisiä, jotka hakevat uutta alkua elämälle Euroopasta.
Rauhalan sydän liikahtaa, kun hän katsoo busseista purkautuvia ihmisiä.
– He ovat lähteneet ahtaista oloista vapaampaan paikkaan. Mitä muuta siinä voi kuin toivottaa tervetulleeksi.
– Ihmisistä huomaa, että eivät he ole jättäneet kotiaan seikkailunhalusta, vaan heidät on saanut liikkeelle epävarmuus ja pelko. Tilanne kotimaassa saa heidät riskeeraamaan elämänsä ja säästönsä ja etsimään turvaa perheilleen.
– Itse kukin on aiemmin tiedotusvälineistä lukenut ja nähnyt ihmisten hätää eri puolilla maailmaa. On jollakin tapaa hämmentävää, liikuttavaakin olla nyt itse osallisena siinä. Näitä ihmisiä pitää auttaa eteenpäin. Koen, että heissä Kristus tulee meitä lähelle.
MINNA KOLISTAJA