Jokaisessa seurakunnassa tehdään kulttuuriperintötyötä ylläpitämällä kirkollisia rakennuksia. Kuva: Minna Kolistaja

Oulu, Kempele ja Muhos pilotteina

22.9.15

Seurakunnat käyttävät 260 miljoonaa euroa vuodessa kiinteistöjen hoitoon. Se on aika paljon rahaa. Jos tieto seurakuntien omistamista kiinteistöistä on ruutupaperikirjanpidon tasolla, se ei ole oikein asiallista.
   Näin sanoo Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkala, joka kiertää syys–lokakuussa kertomassa seurakuntien kiinteistönhallinnan kehittämisestä vastaaville ihmisille, että odotettu muutos on tulossa: kaikki seurakuntien omistamat ja vuokraamat kiinteistöt kootaan yhdeksi, koko maan kattavaksi tietokannaksi.
   Uuden kiinteistönhallintajärjestelmän koekäyttö tapahtuu tänä syksynä Oulun, Kempeleen, Muhoksen sekä Pudasjärven ja Raahen seurakunnissa.

Seurakunnat hyötyvät
vertailutiedosta

Ajantasainen rekisteri rakennuksista tarvitaan jo siksikin, että ensi vuoden alusta lukien seurakunnat eivät enää saa yhteisövero-osuutta, vaan avustukset kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpitoon tulevat valtion budjetista.
   Seurakunnat hyötyvät eniten vertailutiedosta, jonka laaja tietokanta tarjoaa.
   – Tähän saakka vertailutietoa on ollut mahdotonta saada. Jatkossa seurakunta voi nähdä esimerkiksi sen, paljonko samalla aikakaudella rakennettu, samankokoinen kirkko jossakin toisessa seurakunnassa kuluttaa energiaa, Pihkala antaa esimerkin.
   Yksinomaan suojeltuja kirkkoja, kellotapuleita ja muita kirkollisia rakennuksia kirkolla on yli
1 500.

Rakennusavustusta saa
suojellulle rakennukselle

Kirkkohallitus on tähän saakka myöntänyt etupäässä vähävaraisille seurakunnille rakennusavustusta kiinteistön korjaukseen, restaurointiin, laajennukseen sekä uudisrakentamiseen.
   Jatkossa avustusta voi saada lisäksi mikä tahansa seurakunta, jolla on suojeltuja rakennuksia.Pihkala ennakoi, että hakemuksia tulee sellaisiltakin seurakunnilta kuin Helsinki ja Espoo.
   – Ihme kyllä, viime vuosina ei avustuksia ole juuri edes haettu. Korjattavaa seurakunnilla kyllä olisi, mutta asia vaatii aika paljon ryhtymistä.
   –  Seurakunnilla on niin paljon muitakin velvoitteita, että rakennuksista huolehtimista helposti lykätään. Ajatellaan, että kyllä se kirkon remontti vielä joutaa odottaa. Pihkalan mukaan ajatustapa on vaarallinen.  Säännöllisellä korjaamisella vältyttäisiin isoilta, kalliilta remonteilta.

On valmistauduttava
luopumaan seinistä

Seuraava kiinteistöihin liittyvä ”iso juttu” on Pihkalan mukaan luopuminen:
   – Seurakunnilla ei ole tulevaisuudessa varaa pitää yllä kaikkia rakennuksiaan. Joka seurakunnan pitäisi jo miettiä, mitä tarvitaan välttämättä ja mistä voidaan luopua.
   Osa seurakunnista on jo arvioinut jäsenkehitystä, sen vaikutuksia kirkollisverokertymään ja edelleen verrannut tietoja kiinteistöistä koituviin kuluihin.
   – Olen sanonut aiemmin ja sanon nytkin: seurakunnan päätarkoitus ei ole pitää yllä rakennuksia.

TEKSTIT: MINNA KOLISTAJA


Aurinkopaneeleja kirkkojen katoille?

Ilmastonmuutoksen vaikutukset on havaittu kouriintuntuvasti jo monissa seurakunnissa. Kun leuto ja kylmä sää vaihtelevat talvisin entistä tiheämpään, katon jääpaino kasvaa ja vanhojen kirkkojen rakenteet voivat kärsiä.
   Osa seurakunnista on korvannut öljylämmityksen maalämmöllä. Antti Pihkala uskoo, että aurinkopaneelejakin aletaan esittää asennettavaksi kirkkojen katoille.
   – Varmaan niitä aluksi oudoksutaan, mutta minusta kirkkorakennustenkin pitää elää ajassa. Fiksut asiat saavatkin näkyä.
   – Kirkonkin on kannettava vastuuta luomakunnasta. On moraalisesti kyseenalaista polttaa öljyä huteran puurakennuksen lämmittämiseksi, kun tällä vielä saatetaan vaarantaa rakenteiden kestoa.
   Kirkkoja alettiin lämmittää vasta 1800-luvulla. Lämmityksen mitoittaminen on kompromissi, lopputulos ei saa vaarantaa rakennuksen säilymistä eikä kävijämääriä.  Mutta se, että morsian tarkenisi vanhassa kirkossa kevyissä hepenissä tulipalopakkasilla ei vain ole Pihkalan mukaan mahdollinen yhtälö.

Artikkeli on osa lehteä 29/2015