Missä on Unkarin kansan kristillisyys pakolaisasiassa? kysyy unkarilaissyntyinen Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Péter Marosvári.

Unohtuiko Unkarissa oma historia?

22.9.15

Olen hyvin vihainen siitä, että Unkarin hallitus hoitaa pakolaisongelmaa niin huonosti, vaikka sanotaan, että  Unkari on kristillinen maa. Ikävä kyllä kristillisyys ei näy silloin, kun pitäisi auttaa ja järjestää asioita inhimillisesti.
   Näin sanoo Oulun tuomiokirkkoseurakunnan unkarilaissyntyinen urkuri Péter Marosvári, joka vieraili kesällä pitkään synnyinmaassaan.
   Marosvárin  mukaan Unkarin hallituksen kielteinen asenne turvapaikanhakijoihin vaikuttaa moniin kansalaisiin.
   Hallitus asetti jo keväällä kaduille unkarinkielisiä julisteita, joissa pakolaisille kerrottiin, että Unkari on unkarilaisten. Jos tahdot olla Unkarissa, kunnioita tapojamme, niissä sanottiin.
   Monet kansalaiset eivät ottaneet hallituksen kielteisia puheita kuuleviin korviinsa, vaan halusivat auttaa pakolaisia jo kriisin alussa.
   Toiset kuitenkin uskovat hallituksen viestiin. Se on synnyttänyt  ihmisten kesken vihaa.
   Marosvárin mielestä pääministeri Viktor Orbán tuhlasi maan rahoja rakennuttamalla jalkapallostadioneita, koska jalkapallo on hänen lempipelinsä.
   Unkari myös rakennutti 200 kilometriä aitaa Serbian rajalle, jotta pakolaiset eivät pääsisi maahan.
   – Näillä rahoilla olisi voinut korjata tyhjillään olevia armeijan rakennuksia. Ne olisi voitu antaa turvapaikoiksi pakolaisille, kunnes heidän asiansa olisi ratkaistu. Nyt pakolaiset on lähetetty taivasalle tai rautatieasemalle.
   Unkarin pitäisi Marosvárin mukaan muistaa, että toisen maailmansodan ja Unkarin epäonnistuneen kansannousun jälkeen miljoonia unkarilaispakolaisia otettiin vastaan Euroopassa, Amerikoissa ja Australiassa.  Ketään ei lähetetty silloin takaisiin Unkariin kuolemaan.
   – Tämä ei tietenkään tarkoita, että Unkarin tai EU:n pitäisi ottaa syliinsä koko Lähi-itä, mutta pakolaisia pitäisi silti auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.
   – Onneksi monet yksityishenkilöt sekä monet uskonnolliset ja ei-uskonnolliset järjestöt antavat apuaan.
   – Kaikkien pitäisi auttaa pakolaisia voimiensa mukaisesti.  Monet antavatkin ruokaa ja vaatteita. Niin tekevät monet minunkin ystävistäni riippumatta siitä, ovatko he kristittyjä vai ei, Marosvári iloitsee.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 28/2015