Vihaajalla on murentunut itsetunto

22.9.15

Terapeutti Tommy Hellstenin mukaan media toimi oikein sulkiessaan vihapalstoja. Siinä kirjoittaja pannaan seinää vasten hetkeksi, jolloin hän voi miettiä omia asenteitaan ja kohdata itsensä.
   – Jos vihapuheisiin yrittää vastata netissä rakentavasti, saa yleensä pian mutavyöryn niskaansa. Yritys kääntää keskustelua paremmille urille vetää mukaansa – ja pian olet siellä suossa itsekin, Hellsten pohtii.
   Hänestä nettipalstat ovat vihan lietsojille kuin ryyppyremmi. Molemmista tiputetaan entisiä kavereita pois ja jäljelle jäävät samanmieliset, jotka tukevat tekijää.
   Hellstenin mukaan netin arveluttavuus on siinä, että se antaa foorumin narsistiselle ja sairaalle riehumiselle ilman, että kukaan sanoo vastaan.
   – Netti on kuin suoja, jonka takaa voi laukoa mitä tahansa joutumatta vastuuseen – ellei tee joitain tyystin laitonta.

Polkemalla muista ei
voi kasvaa isommaksi

Hellstenin mukaan vihaa lietsova yrittää uhon avulla rakentaa minuuttaan. Kirjoittaja yrittää vihaamalla osoittaa omaa erinomaisuuttaan ja olla kierolla tavalla hyvä.
   – Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen, he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään.
   Hellsten pohtii, että jos tällaisella henkilöllä on yhtään ihmisyyttä jäljellä, hän tuntee huonoa omaatuntoa vihapuheistaan, mutta on niihin niin koukussa, ettei voi lopettaa.
   Hellstenin mielestä myös myötätuntoa korostaviin mielenosoituksiin voi liittyä ongelmia. Hänestä suvaitsevaisuutta peräävät mielenosoitukset voivat muuttua omahyväisyyden temmellyskentäksi. Mutta ne voivat olla myös ensiaskel kohti hyviä tekoja.
   – Vasta se voi muuttaa jotain, jos omahyväisyys muuttuu hyvyydeksi. Jos oikeasti teet jotain pakolaisten eteen, luot kontaktin, kohtaat ja autat, se on erilainen teko kuin vain mielenosoitus, Hellsten miettii.

Nettivihan takana
kulttuurivika

Hellsten sanoo, että nettivihan taustalla on isompi asia kuin lama, työttömyys, leikkaukset tai edes pakolaisaalto.
   – Taustalla on se kulttuurimme vika, että olemme järjestelmällisesti purkaneet yhteisöllisyyttä. Kun ihmisillä ei ole toimivaa lähiyhteisöä, jossa peilata itseään, kiinnitytään omamielisten nettiryhmiin.
   Hellstenin mukaan jokaisella on nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Jos tämä ei ole toteutunut, hyväksyntää haetaan nettiryhmistä vaikka muita vihaamalla. Siinä ihminen tuntee pätevänsä.
   – Jos kirjoittajaa on aiemmin mitätöity, ja hän on alistunut siihen reagoimatta, on kuin keräisi ruutia kellariinsa. Jonain päivänä ruutivarasto on niin iso, että se purkautuu vihakanavia pitkin.
   Monen vihanlietsojan identiteetti on murentunut aikojen saatossa, terapeutti miettii.
   – Se näkyy siinä, että arkielämässä he ovat usein arkoja, jotka räyhäävät vain turvallisen netin suojasta. Silloin ihminen ei kohtaa itseään eikä voi muuttua.
   – Onneksi tämä on kuitenkin pieni vähemmistö. Ja vain hyvin sairailla ihmisillä vihapuhe muuttuu vihateoiksi, kuten koulusurmaajilla.

SAKARI SARKIMAA

Artikkeli on osa lehteä 29/2015