Kaarina Jaakkola toimii seurakunnan lisäksi vapaaehtoisena muun muassa Oulun Aleksinkulmassa. Perjantaiaamut siellä alkavat kahvitarjoilun järjestelyillä. Kuva: Riitta Hirvonen

Virkeät eläkeläiset muuttavat kirkon vanhustyötä

22.9.15

Mielenkiintoista ja mukavaa. Näin kuvaa Oulun seurakuntien vanhustyön pastori Markku Palosaari tilannetta, joka on tällä hetkellä seurakuntien vanhustyössä.
   – Käsillä on murros, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole ollut koskaan näin suurta määrää hyväkuntoisia ja virkeitä eläkeläisiä.
   – Tämä historiallinen tilanne haastaa kirkon työn ikääntyvien parissa. Meidän on nyt oltava luovia ja taipuisia, koska emme voi hakea menneisyydestämme mallia ja kokemusta siitä, miten toimia vastaavassa tilanteessa.
   Palosaarta muutos ei pelota.
   – Luotan, että seurakunnissa on syntymässä vanhustyöhön uudenlaisia elämisen ja olemisen tapoja, kun teemme asioita yhdessä senioreiden kanssa.

Omat toiveet
sanotaan reippaasti

Oulun Karjasillan seurakunnan vanhustyön diakoniatyöntekijä Asta Leinonen kertoo, että useat eläkkeelle siirtyneet seurakuntalaiset haluavat olla mukana seurakuntatyössä tekijöinä eivätkä vain kirkon työn kohteina.
   Leinonen on huomannut, että kirkon perinteinen tarjonta ei välttämättä tyydytä ikääntyvää.
   – Terveiset itseä kiinnostavasta toiminnasta kerrotaan reippaasti, Leinonen kiittelee, mutta toteaa samalla rehellisesti, ettei toiveisiin vastaaminen ole työntekijöille aina helppoa. Ihmiset odottavat seurakunnalta erilaisia asioita.
   Leinonen tähdentää myös, että seurakuntien toiminnassa on edelleen iso joukko ikäihmisiä, jotka ovat mieluummin palveluiden kuluttajia kuin innokkaita ja aktiivisia harrastajia.
   Myös heille on yhtä lailla tilaa seurakunnissa.
   Sekä Palosaari että Leinonen korostavat sitä, ettei kirkon tule missään tilanteessa unohtaa sitä, että ihmiset ikääntyvät yksilöllisesti.

”Miksi olet
hylännyt meidät?”

Asta Leinonen on luopunut seurakuntakerhon ohjaajan roolista, mikäli uusi vastuunkantaja on löytynyt vapaaehtoisista. Hän kertoo, että viranhaltijan työtä on aiempaa selkeämmin olla erilaisten toimintojen mahdollistaja kuin toimia itse kaikessa mukana.
   – Seurakuntalaisilla on paljon annettavaa. He ovat monien eri alojen osaajia.
   Leinonen on huomannut, että ryhmissä saatetaan silti kysellä pahoilla mielin työntekijältä: Miksi olet hylännyt meidät?
   – Osa seurakuntalaisista odottaa työntekijän osallistumista. 
   Kun seurakuntalaiset ovat mukana seurakuntatyössä, lisää se Leinosen mahdollisuuksia muun muassa kehittää kotikäyntityötä vanhusten parissa.
   – Muutos työssä alleviivaa myös sitä, että kaikki ihmiset ovat kristittyinä tasavertaisia kirkossa.

TEKSTIT: RIITTA HIRVONEN

Omaa osaaminen kiertoon

Oululaiselle Kaarina Jaakkolalle seurakunta oli tuttu paikka jo hänen työvuosinaan. Kun eläkkeelle jääminen koitti, hän oli valmis hyödyntämään omaa osaamistaan kirkon piirissä.
   Työ ja harrastukset ovat kerryttäneet muhkeaa tietämystä muun muassa musiikin ja kuvataiteen historiasta.
   Jaakkola kertoo omistavansa myös sosiaalisen mielenlaadun. Kotoa hän sai opin, ettei liika laiskuus ole hyväksi.
   – Haluan olla hyödyksi muille, hän toteaa.
   Jaakkola aloittaa tänä syksynä jälleen Caritas-kodissa kulttuurikerhon vetämisen. Viime talvena ryhmässä tutustuttiin hänen johdollaan Suomen historian merkkihenkilöihin.
   Vaikka Jaakkolalla on takanaan rehtorin ura, muiden edessä oleminen on yhä välillä ujoudesta kärsivälle epämukavaa. 
   – Olen itsekriittinen ja yleensä aina hyvin tyytymätön omaan suoritukseeni, hän tunnustaa.
   Jaakkola osallistuu aktiivisesti myös muuhun kuin kirkon toimintaan.
   – Kaikissa harrastuksissa minulla ei suinkaan ole vastuunkantajan roolia, hän tarkentaa. 

Artikkeli on osa lehteä 28/2015