Israelissa nuoret rikkovat ennakkoluuloja toimimalla yhteisessä uskonnollisessa ryhmässä
Arabit ja juutalaiset ovat oppineet Israelissa vihaamaan toisiaan vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin seurauksena. Viha on suuri ja katkera eikä sille näytä tulevan loppua.
Oulussa vastikään vieraillut saksalaisen lähetysjärjestön Mission Europen evankelista Ilkka Puhakka uskoo, että vihanpitoa voi yrittää lievittää.
Puhakka kerää rahaa King’s Kids Israel -järjestölle. Se järjestää säännöllisesti nuorten arabikristittyjen ja Jeesukseen uskovien nuorten eli messiaanisten juutalaisten kohtaamisia.
Messiaaniset juutalaiset ovat kääntyneet juutalaisista kristityiksi.
Arabikristityt puolestaan ovat eläneet Palestiinassa kristinuskon alkuajoista lähtien. Palestiinalaisalueiden arabiväestöstä noin kaksi prosenttia on kristittyjä.
Israelilaissotilas on
arabille sortaja
Vaikka arabikristityillä ja messiaanisilla juutalaisilla on yhteinen usko Jeesukseen, heillä on vaikeaa keskenään. Israelilainen sotilas merkitsee arabikristityille julmaa sortajaa.
Vaikeuksista huolimatta King’s Kids Israel -järjestön tavoittamat nuoret toimivat yhdessä. He esiintyvät kaduilla, laulavat ja todistavat uskostaan.
Kesäisin järjestetään leirejä eri maissa, sillä Puhakan mukaan välillä on hyvä päästä pois Israelin kireästä ilmapiiristä ja vihanpidosta.
– Ulkomaanleireillä ollaan poissa Israelin painekattilasta. Näin syntyy helpommin yhteyksiä. Nuoret huomaavat, että he ovat samanlaisia. Heillä on yhteinen usko Jeesukseen.
Puhakka myöntää, että nuorten yhteen tuominen ei ole laajaa toimintaa. Voimavaroja on vähän.
– Tiedän, että työmme on kuin pisara valtameressä. Mutta niille ihmisille, joille työtä tehdään, sillä on valtava merkitys.
Puhakka ei usko, että samanlainen toiminta arabimuslimien ja juutalaisten välillä olisi mahdollista. Vuosikymmenien vihanpidon keskellä se olisi sula mahdottomuus.
– Kun saisi edes kristityt yhteen, Puhakka sanoo.
Rakastava yhteys
kantaa pitkään
Puhakka kertoo palestiinalaisesta Nabil-pojasta, joka oli kääntynyt muslimista kristityksi. Hän oli kuullut Jerusalemissa kokoontuvasta King’s Kids -nuorten ryhmästä, joka harrasti tanssia.
Nabil matkusti Jerusalemiin ja tajusi: nämä kaikki ovat juutalaisia, joita olen koko elämäni vihannut.
Poika päätti, ettei enää ikinä mene ryhmään.
Nabilin isä muistutti poikaansa Jeesuksen sanoista: ”Rakastakaa vihollisianne”.
Poika ajatteli, että hän voi rakastaa juutalaisia, mutta ryhmään hän ei palaisi. Veri veti kuitenkin toisten nuorten puoleen, ja Nabil palasi ryhmään. Nuorista tuli hyviä ystäviä.
Kaikki ovat lopulta
samanlaisia ihmisiä
Puhakan tarinan mukaan Nabil täytti 16 vuotta ja sai vihreän passin. Se tarkoitti, ettei hän pääsisi enää palestiinalaisalueelta Jerusalemiin.
Ryhmän juutalaisnuoret menivät sotaväkeen. Heistä tuli Israelin armeijan sotilaita, joita palestiinalaiset kammoavat yli kaiken.
Nabil ajatteli ystävyyden päättyvän tähän.
Kului muutama vuosi. Sotilaat palvelivat armeijassa, ja Nabilista tuli radion työntekijä.
Sotilaille ja Nabilille järjestettiin tapaaminen. Siinä messiaaniset juutalaiset ja kristityt arabit huomasivat, että kaikki jatkui entisellään. Heillä oli yhä sama rakkaus ja yhteys.
Yksi sotilaista sanoi tajunneensa koko ajan, ettei voi olla arabeja vastaan, sillä he ovat ihmisiä kuten hänkin.
Ystävyys perustui siihen, että sotilas oli lapsena ja nuorena saanut tutustua arabitovereihinsa.
PEKKA HELIN