Diakoniatyöntekijä toivoo järjestöjä mukaan auttamistyöhön
Diakoniatyö varautuu avuntarvitsijoiden määrän kasvuun hallituksen suunnittelemien, pienituloisiin ihmisiin vaikuttavien leikkauksien johdosta.
Taloudelliset huolet ovat olleet jo pitkään tavallisin syy ottaa yhteyttä diakoniatyöntekijään.
Limingan seurakunta nosti tälle vuodelle diakonian määrärahoja.
– Voimme auttaa nyt yhä useampaa perhettä ja vanhusta, iloitsee seurakuntaneuvoston ja diakoniatyön johtokunnan jäsen Tanja Hietala.
Vuoden alusta vakinaistettiin myös seurakunnan kolmas diakoniatyöntekijä.
Kasvokkain kohtaamisessa tullaan Tanja Hietalan mukaan ihan eri tavalla perussanoman äärelle.
– Se, että meillä on kolme diakoniatyöntekijää, lisää kohtaamisia ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa.
Jospa herännyt
auttamisinto leviäisi
Oulujoen diakoniatyöntekijä Anu Fedotoff uskoo, että tiukentuvasta taloustilanteesta johtuva avuntarvitsijoiden määrän nousu näkyy viiveellä seurakunnissa.
– Tämä oli nähtävissä jo 1990-luvun lamassa. Moni sinnittelee omin voimin viimeiseen asti.
Jotkut asiat näkyvät kuitenkin heti, kuten nyt käsillä oleva pakolaiskriisi.
– Toivoisin, että nyt kun ihmiset ovat heränneet auttamaan, se leviäisi laajemmallekin. Jokaisen lähiympäristössä on apua tarvitsevia.
Tulevaisuudessa auttaminen on yhä konkreettisempaa, uskoo Tuiran seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Irma-Elina Mukari.
– Rahamäärä tuskin lisääntyy, vaan on keksittävä muunlaisia auttamisen keinoja.
Uusia kokeiluja
uskallettava tehdä
Irma-Elina Mukarin mielestä uusia keinoja auttaa voisivat olla erilaiset lahjoituskampanjat ja myös yhä aktiivisempi yhteistyö eri järjestöjen kanssa.
Pitää olla rohkeutta lähteä yhteistyöhön, Mukari kannustaa.
– On tehtävä uusia kokeiluja. Jos jokin ei toimi, ei lannistuta vaan kokeillaan uutta.
Myös Anu Fedotoff uskoo, että diakonisen työn painopiste tulee muuttumaan. Asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen.
– On mietittävä, missä ja kenen parissa työtä tehdään.
Parinkymmenen vuoden päästä ei ehkä ole enää diakoniatyöntekijöitä.
– Tulevaisuus näyttää, mitä diakonian resurssit ovat. Siihen me työntekijät emme voi yksin vaikuttaa, Mukari toteaa.
ELSI SALOVAARA