Kiiminki perehtyy ikäihmisten arkeen

16.10.15

Kiimingin seurakunnan papit, diakoniatyöntekijät sekä kanttori käyvät loppuvuoden aikana tapaamassa 81 ja 82 vuotta täyttäviä seurakunnan jäseniä.
   Noin sadan kotikäynnin avulla kartoitetaan ikäihmisten arjesta selviytymistä.
   Samalla seurakunta haluaa luoda yhteyksiä sekä kysellä, millaisia odotuksia ikääntyneillä on seurakunnan toiminnan suhteen.
   – Kaksi vuotta sitten tehdyn kotikäyntikampanjan tulokset rohkaisivat ryhtymään tähän uudelleen.
   – Saimme uusia tulijoita mukaan seurakunnan toimintaan ja meille jäi monia paikkoja, joissa olemme jatkaneet kotikäyntejä, sanoo diakoniatyöntekijä Jaana Kontio.

Kotikäynnillä puhutaan
arjen haasteista

Kahdeksankymmentä täyttäneiden ikäluokalla voi jo olla arjessa selviytymisen haasteita.
   – Juttelemme kotikäynnillä siitä, millaiseksi ihminen itse kokee terveydentilansa, saako hän nukuttua, kuka huolehtii ruokapuolesta ja niin edelleen.
   – Jos arjessa pärjäämisessä ei kaikki ole ihan kunnossa, kysymme ihmiseltä itseltään, toivooko hän meidän ottavan yhteyttä esimerkiksi kaupungin kotihoitoon.
   Seurakunnan työntekijältä voi saada muunkinlaista apua arjen järjestämisessä – esimerkiksi opastusta siihen, mistä kotiin voi saada siivousapua.
   Kotikäynneillä halutaan rohkaista uusia ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan.
   – Yksin elävä saattaa kokea vaikeaksi lähteä tilanteeseen, jossa ei tunne ketään. 
   – Esimerkiksi kerhoon voi olla helpompi mennä kun tietää, että siellä on mukana tuttu seurakunnan työntekijä, Kontio arvelee.

Me kaikki voimme
huomata vanhuksen

Seurakuntien diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään pysäyttäviäkin kohtaloita – esimerkiksi yksinäisiä, joille maitopurkin haku lähikaupasta on viikon ainoa ihmiskontakti.
   – Kiimingissäkin on useita  vanhuksia, jotka odottavat kävijää. Koetamme löytää tähän tehtävään vapaaehtoisia, mutta sitoutuminen lähimmäistyöhön on nykypäivänä vaikeaa.
   Kontio peräänkuuluttaakin toisten huomioimista ja toisista välittämistä ihan jokaiselta:
   – Huomioidaan avoimin mielin ikääntyneitä, etteivät he jäisi vain ammatikseen auttavien kohtaamiksi.
   – Aloittaa voi omasta lähiympäristöstä: miettimällä vaikka, onko omassa naapurustossa  ikääntynyttä, joka kaipaisi seuraa.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 32/2015