Nyt sekin on koettu: lättykestit kolkon asfalttipihan keskellä. Tuli ei tällä kertaa räiskynyt nuotiossa, mutta muurinpohjapannu kuumentui kaasullakin.
Vanhaan savottaperinteeseen kuuluneita räiskäleitä pihamaalla söivät kymmenet maahanmuuttajat – ne yksin maahan tulleet turvapaikanhakijamiehet, joista jokaisella meillä on oma näkemyksemme.
Lätynpaistajaiset Oulun Hiukkavaaran hätämajoitusyksikössä järjestivät Oulun seurakuntien kansainvälisen työn työntekijät ja joukko räiskäleen käännön ammattilaisia, partiolaisia.
Perinneherkkuja ei maisteltu pihamaalla siksi, että osa talonväestä oli lähtenyt parisen viikkoa sitten poliisitalolle protestoimaan majoitusyksikössä tarjoiltavaa ruokaa vastaan.
Selitys tilaisuudelle oli paljon arkisempi: partiolaisten käytössä on Hiukkavaraan rakennuksien tiloissa varasto, ja siksi lätynpaistoon tarvittavat tarvikkeet oli helppo asetella pihamaalle.
Paistajia odotti parkkipaikalla useampi kymmenen miestä.
Partiolaisille sateli kiitoksia ja hymyjä: kiitos kun tulitte ja järjestitte tänne toimintaa. Thank you very much. Puhumista talon väellä oli paljon.
Osa kiitoksista sanottiin niin vakavalla äänellä ja niin läheltä, että kiitettävät häkeltyivät.
Miehet ryhtyivät kääntelemään itse lettuja. Kun yhteisiä ymmärrettäviä sanoja löytyi, räiskäle osoittautui tutuksi ruoaksi. Resepti on tuttu, mutta sokerin sijasta taikinaan laitetaan heillä päin suolaa.
Yksi partiolaisista tarttui härkää sarvista ja ryhtyi puhumaan poliisilaitoksen edessä järjestetystä ruokakapinasta. Viesti miehille oli, ettei tempauksesta tykätty. Ruoasta valittaminen satutti ja suututti.
Keskustelu käytiin rauhassa.
Lopulta viileä ilta pakotti asukkaat sisälle. Kädenpuristus ja yhä uudelleen kiitos, kiitos.
Partiolaiset toteavat, että ohukaisia pitäisi mennä paistamaan myös muihin turvapaikanhakijoiden majoitusyksiköihin.
Vaikka tuli ei loimunnut Hiukkavaarassa, mieleen tuli Uuden testamentin kertomus Paavalia kuljettaneen laivan hajoamisesta merellä.
Matkustajat pääsivät turvaan Maltan saarelle: ”Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa.”
RIITTA HIRVONEN