Minna Lindgren utelisi maahanmuuttajilta, millaisia lauluja he laulavat kotimaassaan

14.10.15

Maahanmuuttajia on tullut Suomeen jo ennen tämänhetkistä pakolaisvirtaa, mutta kulttuurin valtavirtaa tänne asettuneet muukalaiset eivät ole toistaiseksi suuresti muuttaneet. Valtakulttuuri on yhä tukevasti suomalaisten käsissä.
   Kirjailija, toimittaja Minna Lindgren uskoo, että tilanne on muuttumassa – onneksi.
   – Esimerkiksi Ruotsissa on jo maahanmuuttajataustaisia kirjailijoita, joiden tekstit tarjoavat virkistäviä näkökulmia pohjoismaiseen yhteiskuntaan. Naapurimme nähdään perinteisesti lintukotomaana, mutta muualta tänne tullut katsoo asioita virkistävästi eri silmin.
   Pohjoismaisen hyvinvoinnin takana on usein tylyä arkea ja tämä todellisuus voi näkyä maahanmuuttajataustaiselle kirjailijalle muita selvemmin.
   Minna Lindgrenin mielestä Suomessa ei osata nähdä, millaista rikkautta niin sanotut uussuomalaiset voisivat kulttuurielämälle tuoda.

Musiikki soi kaikkien
kansojen keskellä

Lindgren kertoo esimerkin maahanmuuttajien kotouttamisesta, jossa kaikki ei aina mene niin kuin etukäteen voisi suunnitella.
   Musiikkiopiston kotouttamisideana oli tarjota maahanmuuttajalapsille muskarityyppistä soitonopetusta. Nopeasti selvisi, ettei tyttöjen soittoharrastusta pidetä kaikissa kulttuureissa sopivana, vaikka musiikki sinänsä kuuluu kaikkiin kulttuureihin ja kaikille kansoille.
   Suomeen saapuvilta turvapaikanhakijoilta Lindgren haluaisi kysyä uteliaasti, millaista musiikkia tulijat kaipaavat, mitä he lauloivat kotimaassan?
   Laulujen aiheet hän arvaisi: rakkaus ja suru ovat universaaleja teemoja lauluissa.
   – Kaikissa kulttuureissa lauletaan myös kehtolauluja. Lasten nukutuslaulut yhdistävät kansoja, hän huomauttaa.

Myös laulutaidottomat
kuuluvat kuoroihin

Hyppäys keskustelussa eteenpäin, ja Minna Lindgren kuvaa sanalla fantastinen seuraavaa ilmiötä: useissa seurakunnissa on perustettu viime aikoina lauluryhmiä, joihin kutsutaan myös laulutaidottomia.
   Lindgren innostuu ilmiöstä, sillä hän tietää, että yhdessä laulaminen tuo hyvinvointia ihmisille, myös ”seiskan laulajille”.
   – Laulutaidottomien mukaan kutsuminen kuoroihin on lisäksi terveellinen vastaisku sille, että edellisinä vuosikymmeninä ihmisiä on jaoteltu liiaksi musiikillisesti lahjakkaisiin ja lahjattomiin, ammattilaisiin ja amatööreihin.
   – Tällaiset rajat ovat seurausta 1960-luvulla syntyneestä ideasta tehdä Suomesta musiikin sivistysvaltio, halusta ottaa muita maita kiinni musiikkiosaamisessa.
   Lindgrenin mielestä juuri kirkon rooliksi sopii turhan jaottelun karsiminen ihmisten väliltä. 
   – Virsien laulamiseen kutsutaan kaikkia eikä vain laulunharrastajia ja kirkon aktiiveja. Yhdessä veisaaminen on ihanaa.
   – Ja jotta kaikki voivat laulaa virsiä, kanttoreiden pitää pysyä perinteisissä virsisovituksissa, Lindgren vinkkaa lisäksi.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 32/2015