Suru tuli sosiaaliseen mediaan

27.10.15

Surutyötä tehdään Facebookissa ja vainajia muistellaan internetin muistopaikoissa sekä YouTube-muistovideoilla

Suremisen tavat muuttuvat vähitellen.
   Maaseutu-Suomessa kuolemaa suri menetyksen kokeneiden kanssa koko kyläyhteisö.   Kaupungistuminen piilotti kuolemisen laitoksiin ja muutti surun yksityisemmäksi.
   Nyt suru näkyy sosiaalisessa mediassa ja siitä on tulossa taas julkisempaa.
   – Voi ajatella, että Facebook on nykyajan kyläyhteisö, sanoo tutkija Anna Haverinen Turun yliopistosta.
   Haverisen mukaan internet on uudenlainen keino yhteisöllisyyteen samalla kun kuolemankulttuuri muuttuu, mutta surun ritualisointi ja halu muistaa säilyvät.

Some-suremiseen
ei vielä ole totuttu

Haverisen mielestä sureminen sosiaalisessa mediassa ei ole sen pinnallisempaa kuin perinteisempi sureminen.
   – Olemme kasvaneet siihen, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa. Meillä on tietyt oletukset siitä, miten pitää surra.
   – Surun jakamiseen sosiaalisessa mediassa ei oikein vielä ole totuttu. Siksi sitä voi olla helppo paheksua.
   Sosiaalisessa mediassa on ajettu esimerkiksi hautajaiskuvia, joissa näkyy vainaja arkussa. Haverinen ei ota kantaa siihen, millainen some-sureminen on sopivaa.
   – Mikä yhden mielestä on mautonta, voi toisen mielestä olla ihan ok.
   – Joka tapauksessa me suomalaiset olemme hyviä projisoimaan omaa pahaa mieltämme paheksumalla hautajaisissa milloin mitäkin: joku on väärin pukeutunut, joku erehtyy laskemaan kukkalaitteensa väärässä välissä, joku ottaa liian aikaisin kahvia…
   Suomessa kuolemisen kulttuuri on Haverisen mukaan paljon perinteisempää kuin muualla.
   – Meillä esimerkiksi hautajaisten päivittäminen reaaliajassa nettiin on niin uutta, että ei ole ihme, jos joku hautajaisissa toivoo, että kännykät pysyisivät taskuissa ja laukuissa, Haverinen sanoo.

Facebookissa jaetaan ilo,
miksei siis suruakin

Haverinen tutki väitöskirjaansa varten sitä, miten nykyaikaiset kuolema- ja sururituaalit näyttäytyvät virtuaalisessa ympäristössä.
   Surun esille tuomista sosiaalisessa mediassa pitivät epäsopivina ihmiset, jotka itse eivät olleet aktiivisia somen käyttäjiä ja ihmiset, joiden omassa elämässä suru ei ole ollut läsnä.
   Osa sosiaalisessa mediassa omaa suruaan käsittelevistä halusi tietoisesti rikkoa puhumattomuuden tabua, joka suruun vielä vahvasti liittyy.
   – Osa piti itsestään selvänä, että kun jakaa Facebookissa iloisempiakin asioita, miksi ei myös kuolemaa ja surua.
   Voiko somessa surra yhdessä? Paikasta riippuen kyllä, Haverinen sanoo.
   Netissä on esimerkiksi erilaisia muistopaikkoja, jonne voi kerätä kuvia ja muisteluksia edesmenneestä, lohduttavia laulujen sanoituksia tai vaikka puhuttelevia Raamatun jakeita.
   Muistopaikasta muodostuu ikään kuin virtuaalinen leikekirja, joka ei sijaitse fyysisesti kenenkään kotona.
   Some-suremisen suosiota lisää, että internet on ”aina auki”. Muistopaikat ja -sivut ovat kaikkien saatavilla mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
   Sosiaalinen media voi myös helpottaa osanoton ilmaisemista.
   – Suru on usein niin etäännyttävä, iso möhkäle, että sanojen löytäminen surevalle voi tuntua vaikealta.
   – Soittaminen voi jäädä aikomukseksi, mutta sosiaalisessa mediassa voi vaikka pelkällä sydän-symbolilla viestittää, että olen kuullut viestisi, elän mukana surussasi.
   Vuorovaikutuksella reaaliajassa on Haverisen mukaan iso merkitys erityisesti silloin, kun suru on tuore.
   – Leskelle voi olla helpottavaa mennä muistosivulle ja purkaa siellä pahaa mieltään vaikka keskellä yötä.

Virtuaalikynttilä
vai live-kynttilä?

Suomalaisen surun rituaaleihin kuuluu myös käydä hautausmaalla esimerkiksi pyhäinpäivänä ja jouluna.
   Haverisen mukaan virtuaalisilla muistopaikoilla vieraillaan vuosienkin ajan, mutta virtuaalinen muisteleminen ei kuitenkaan korvaa verkon ulkopuolella tapahtuvia rituaaleja:
   – Vaikka vainajalle voi sytyttää kynttilän netissä, se ei ole vähentänyt perinteistä hautausmaalla käymistä, päinvastoin.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 34/2015