Kokkokankaan seurakuntakeskuksen keittiössä leijuu taivaallinen tuoksu.
Vapaita pöytätasoja ei juuri enää ole, sillä pöydillä on peltikaupalla vastapaistettuja pikkupullia.
Asialla on Kempeleen seurakunnan leivontarinki, joka paistaa herkkuja kirkkokahveilla tarjottavaksi kerran kuukaudessa perjantaiaamuisin.
Hyvistä aineista ja
kunnolla kohonnut
Taikinantekijät ovat tulleet keittiölle jo ennen kahdeksaa, leipojat hiukan myöhemmin.
Kokeneilta leipureilta on pakko kysäistä, mistä erottaa hyvän pullan.
– Maku ratkaisee, tuumivat Maija-Liisa Siira ja Aune Perälä.
– Pulla pitää tehdä kunnon aineista, että saadaan kunnon maku. Ja kohottaa pitää kunnolla.
Sanotaan, että neuletyöstä erottaa tekijän kädenjäljen. Päteekö sama pulliinkin?
– No sanotaanko, että kyllä tekijän tietää, kun työn näkee. Pullealla leipurilla on pullea pulla, Perälä nauraa ja kertoo saaneensa joskus moitteita liian isojen leetojen letittämisestä.
– Vaan leikki sikseen – eihän pullassa ulkonäkö ratkaise.
Leivontarinkiin kuuluvat vapaaehtoiset valmistavat kirkkokahveille ja seurakunnan tilaisuuksiin pikkupullia, pullapitkoja, kakkuja tai marjapiirakkaa sen mukaan, mitä seurakunnan emäntä on ohjeistanut kulloinkin valmistamaan.
– Pullarinki on monelle henkireikä, sanoo Perälä.
– Tänne tullessaan tuntee kuuluvansa johonkin. Mukavalta tuntuu sekin, että kun seuraavan messun suunnittelu alkaa, myös meidät pullanpyörittäjät ja kirkkokahvittajat huomioidaan ja kutsutaan mukaan suunnittelupalaveriin.
Jos leipuri on äkäinen,
pulla ei kohoa
Äkäiset ihmiset kun leipovat, niin pulla ei nouse, naiset sanovat.
Onneksi vapaaehtoiset leipojat ovat kuuleman mukaan mukavaa ja iloista porukkaa.
Leipomisen lomassa tulee tavattua ystäviä ja parannettua maailmaa.
– Tänne on aina mukava tulla. Tunnen olevani joutilas lähtemään ja vielä hyvissä voimissakin, Perälä sanoo.
– Ja täältähän saa niitä voimia, pikkupullia vieressä pyörittävä Siira huikkaa.
Syksyn kolmannessa leipomisrupeamassa valmistui 500–600 pikkupullaa. Siitä riittää niin tulevan pyhän kirkkokahveille kuin pakastettavaksikin.
MINNA KOLISTAJA