Seurakuntien päiväkerhojen suosio kasvaa lama-aikoina
Yksi ihminen voi vaikuttaa paljon. Kun ensimmäinen päiväkerho perustettiin Suomeen vuonna 1945, oli aloitteen kerhosta tehnyt virikkeellistä arkitoimintaa alle kouluikäisille kaivannut äiti.
Turusta alkanut päiväkerhotoiminta levisi hitaasti, koska vielä 1950-luvulla valtaosa suomalaisista asui maaseudulla ja lapset hoidettiin pääasiassa omissa pirteissä.
1960- ja 1970-luvuilla suuret ikäluokat muuttivat maalta kaupunkeihin, ja äidit alkoivat käydä yhä enemmän töissä. Syntyi tarve seurakuntien päiväkerhoille ja kunnallisille päiväkodeille.
– Yhteiskunnallinen kehitys on ollut vaikuttava tekijä päiväkerhotoiminnan suosiossa, vahvistaa Seurakuntien Lasten Keskuksen pääsihteeri Lasse Halme.
Monissa Rauhan Tervehdyksen levikkialueen seurakunnissa päiväkerhotoiminta alkoi juuri noina maaltamuuton vuosikymmeninä.
Päiväkerhot ovat
yhä lapsikeskeisempiä
Eila Pelttari on työskennellyt lastenohjaajana Kempeleen seurakunnassa vuodesta 1979 saakka. Pelttari toimii tällä hetkellä myös Kirkon lastenohjaajat ry:ssä hallituksen varapuheenjohtajana.
Hänen mukaansa päiväkerhot ovat muuttuneet hyvällä tavalla lapsikeskeisimmiksi.
– Kun aloitin, ryhmät olivat isoja ja toiminta ohjaajakeskeistä. Silloin ei juuri kuunneltu lasten toiveita vaan mentiin suunnitelman mukaan.
Pelttari tietää kokemuksesta, että erityisesti työttömyyden lisääntyminen näkyy seurakuntien varhaiskasvatuksen kävijämäärissä koko maassa.
– Moni lapsi otetaan tuolloin pois päivähoidosta ja seurakunnissa päiväkerhoryhmät täyttyvät.
Neljäsosa ikäluokasta
käy kerhoissa
Lasse Halme kertoo samasta asiasta lukuja.
– Kävijämäärissä huippuvuosi oli 1993, jolloin päiväkerhoissa kävi 110 000 lasta. Nyt luku on
42 000, hän toteaa.
Huono ei ole nykyinenkään määrä, sillä se on liki neljännes 3–5-vuotiaiden ikäluokasta.
Suomalainen päiväkerhotoiminta on kansainvälinen menestystarina. Muissa luterilaisissa kirkoissa ei ole toimintaa, joka tänäkin päivänä tavoittaisi yhtä laajasti alle kouluikäisiä lapsia ja olisi sisällöllisesti laadukasta ja ilmaista.
Päiväkerhot ovat usein maksuttomia tai niistä peritään pieni korvaus.
Pelttari ja Halme uskovat molemmat päiväkerhojen tulevaisuuteen.
– Jos hallitus kaventaa oikeutta päivähoitoon, se kasvattaa perheiden tarvetta kolmannen sektorin virikkeelliseen kasvatustoimintaan, Halme näkee.
Varhaiskasvatus luo
seurakuntien tulevaisuutta
Eila Pelttari tietää, että päiväkerhoissa tehtävä työ on järjestetty eri tavoin ympäri maata. Hän kiittelee Kempeleen seurakunnan toimintaa, jossa on ryhmäkokoja päätettäessä otettu huomioon tilat ja niiden turvallisuus.
Työhön on mitoitettu myös suunnitteluaikaa.
– On hyvä, ettei tarvitse mennä tukka putkella ryhmästä toiseen.
Lasse Halmeen mielestä seurakuntien johdossa pitäisi nähdä varhaiskasvatuksen vaikuttavuus. Tukemalla kotien kasvatustyötä kirkko palvelee parhaiten perheitä.
– Perhekerhot tavoittavat vuosittain yli miljoona kävijää, hän muistuttaa.
Halmeen mukaan yhä useampi miettii myös jäsenyyttään kirkossa sen kautta, mitä palveluja hän saa maksamalla kirkollisveron.
– Seurakuntien tulevaisuus turvataan panostamalla lapsiin ja perheisiin.
ELSI SALOVAARA