Herran tulemisen aika

Meillä kaikilla on tietynlaisia unelmia. 
   Filosofi Pekka Himanen puki unelmansa tällaiseen asuun: ”Suomalainen unelmani on, että elämme Suomessa, jossa jokainen lapsi saa olla rakastettu (- – – ) Ihmisen elämässä voimakkaimpia kokemuksia ovat ne hetket, jolloin tuntee olevansa rakastettu: kun toinen sanoo ’Minä rakastan sinua’ ilman, että jatkaa lausetta.”
   Kun kotona sanotaan, että olet minulle rakas lapsi tai lapsenlapsi, silloin tahdotaan luoda maailmaa, jossa antaudutaan ehdoitta yhteisen kasvatustehtävän ihmeelliseen maailmaan. Silloin saavat iloa niin lapset kuin myös vanhemmat.
   Kirkkovuodessamme on alkamassa adventus Domini, Herran tulemisen aika.
   Suurien juhlien edellä on aina valmistautuminen. Adventin läpi elämisessä on varmaan eroja riippuen kodin suhteesta uskonnon maailmaan. 
   Adventin aikana voidaan edetä joulun suureen juhlaan perinteisesti sytyttämällä jokaisena sunnuntaina uusi adventtikynttilä.  Kaiken kaikkiaan neljä kynttilää ja sitten ollaankin jo joulussa.
   Voidaan myös rakentaa jouluseimi, jossa keskushenkilöinä ovat Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi. Unohtaa ei sovi lampaitakaan. 
   Tuo seimi saa olla muistutuksena siitä, että Pyhän perheen elämään kuului yllätystä, odotusta mutta myös pelastusta. Tarkoittaahan sana Jeesus pelastajaa ja vapahtajaa. Jeesus-lapsi sai syntyä ja saa syntyä meille meidän Vapahtajaksemme.
   Adventin aika valmistaa meitä odotuksen kautta itse juhlaan.  Pimeän talven keskellä valo laajenee keskellämme ja sydämiimme saa syntyä Kristus-valo.
   Iloisin mielin me saamme adventin ja pikku-paaston kautta avata ovemme joulun sanomalle, joka on rakkauden ja rauhan sanomaa. 
   Vaieten ja ihmetellen saamme elää tässä sanomassa ja tästä sanomasta.