Voiko maahanmuuttajalle julistaa evankeliumia?
Muun muassa Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on kannustanut kertomaan uskosta rohkeasti. Häkkisen mukaan Kristuksesta todistaminen sanoin ja teoin kuuluu kristinuskon perustehtävään ja evankeliumi kuuluu myös maahanmuuttajille.
Lokakuussa Heikinharjun vastaanottokeskuksen toimintaan Oulussa tutustunut piispa Samuel Salmi totesi, että kirkon intressinä ei ole ryhtyä käännyttämään tulijoita vaan kirkon auttamistyön motiivina on lähimmäisenrakkaus.
Rauhan Tervehdys tiedusteli, tekevätkö kirkot ja seurakunnat lähetystyötä turvapaikanhakijoiden keskuudessa.
Kysymyksiin vastasivat Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen, Oulujoen seurakunnan kirkkoherra Satu Saarinen, Oulun vapaaseurakunnan pastori Risto Wotschke, Oulun helluntaiseurakunnan johtava pastori Hannu Orava, Oulun tuomiokapitulin kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Matti Laurila sekä Lumijoen seurakunnan lähetystiimin vetäjä, lähetyskentillä työskennellyt Liisa Kingma.
KOONNUT: MINNA KOLISTAJA
Kommentoi ja anna palautetta jutusta täällä
Voit lähettää palautteesi myös osoitteella toimitus@rauhantervehdys.fi tai Rauhan Tervehdys, PL 102, 90101 Oulu. Aihetta voi kommentoida myös Facebook-sivullamme.
Uskonnonvapaus kuuluu yksilön perusoikeuksiin. Ovatko uskonnonvapaus ja lähetyskäsky ristiriidassa?
WOTSCHKE: Mielestäni eivät ole. Uskonnonvapaus antaa mahdollisuuden pitää evankeliumia esillä ja myös mahdollisuuden olla ottamatta evankeliumia vastaan.
LAURILA: YK:n ihmisoikeuksien julistukseen kuuluu uskonnon harjoittamisen vapaus, mutta myös uskonnonvaihtamisen oikeus. Jokaisella uskonnon harjoittajalla on oikeus kertoa omasta viestistään ja toivoa, että se koskettaa muita.
Jos keskustelemme vaikkapa ilmastonmuutoksesta tai kehitysyhteistyöstä, toivomme, että omat ajatuksemme vaikuttavat toisiin ihmisiin. Samalla meidän tulee antaa toisen ihmisen kertoa hänelle tärkeistä ajatuksista. Tämän periaatteen tulee olla luontevasti totta myös uskontojen välisissä keskusteluissa.
PESONEN: Eivät ole. Uskonnonvapauteen kuuluu nimenomaan oikeus julkisesti harjoittaa ja tuoda esille uskonnollinen vakaumuksensa. Tällöin se tarkoittaa myös oikeutta lähetystehtävään.
Tätä nimitetään positiiviseksi uskonnonvapaudeksi, joka on ollut periaate maamme uskonnonvapauslainsäädäntöä laadittaessa.
Lähetystehtävä ei tarkoita sitä, ettemmekö kunnioittaisi toisen vakaumusta ja antaisi hänelle mahdollisuutta sen harjoittamiseen.
Teettekö lähetystyötä turvapaikanhakijoiden keskuudessa?
Mikä on lähetystyötä tai käännyttämistä, mikä pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta?
ORAVA: Helluntaikirkko tekee lähetystyötä turvapaikanhakijoiden keskuudessa.
Raja on selvä. Käännyttämisessä ihminen on käännytyskohde. Lähetystyö on ehdotonta auttamista ja ystävyyden osoittamista. Lähetystyössä ihmiselle osoitetaan välittämistä ja rakkautta, koska hän on Jumalan edessä yhtä arvokas kuin minä itse olen.
WOTSCHKE: Vapaakirkon arvot on määritelty jännitteinä. Yksi niistä on Evankeliointi ja pyyteetön rakkaus. Ne kuuluvat kiinteästi yhteen.
Evankeliumi on tärkein annettavamme. Tekisimme ihmisille karhunpalveluksen, jos tarjoaisimme vain aineellista apua.
Kun on itse löytänyt Jumalan rakkauden, siitä halua myös kertoa muille. Pidämme siis rohkeasti evankeliumia esillä tilaisuuksissamme.
Silloin kun jaamme ruoka tai annamme muuta avustusta, annamme sitä kaikille paikalle tuleville – myös niille, jotka eivät halua osallistua hartauteen.
PESONEN: Kristitty ei koskaan auta lähimmäistään ”ketunhäntä kainalossa”. Kristillisestä vakaumuksesta nousee halu auttaa lähimmäistä riippumatta siitä, kuka hän on tai miten hän uskoo. Avun ehto ei ole koskaan kristityksi kääntyminen. Lähtökohtaisesti ihmisten auttamista ja toisaalta lähetystehtävää ei voida erottaa toisistaan.
Kun on kyse avustustyöstä, siihen ei sisälly varsinaista kristillistä julistusta. Sen ohella maahanmuuttajia voidaan kuitenkin kutsua kirkon tilaisuuksiin, joissa kerrotaan kristillisestä uskosta tai jaetaan Raamattuja. Tällöin ihmiset luonnollisesti tietävät, mihin tilanteeseen ovat tulossa. Kirkkona tehtävämme on kertoa kaikille Jumalan rakkaudesta.
LAURILA: Lähetyksellä tarkoitetaan sitä kirkon perustehtävää, jossa Jumala lähettää kirkon jakamaan rakkautta tässä maailmassa lähelle ja kauas sekä sanoilla että teoilla. Kaikki kirkon työ on siis lähetettynä olemista tässä tehtävässä.
Koska Jumalan rakkaus ei tunne rajoja, kirkon tulee olla vieraanvarainen myös turvapaikanhakijoita kohtaan. Kirkon tehtävä on palvella heitä pyyteettömästi, mutta samalla pitää esillä sitä rakkauden sanomaa, jota varten kirkko on olemassa.
Käännyttäminen on eri asia kuin toivoa, että Jumalan rakkaus koskettaa jotakuta.
Lähimmäisenrakkaus on Raamatussa arvo itsessään. Se ei voi olla ehdollista millään tavalla. Siksi kirkon tulee palvella ehdoitta jokaista turvapaikanhakijaa.
KINGMA: Lähetystyö on Jumalan rakkauden ja evankeliumin ilosanoman esillä pitämistä asentein, sanoin ja teoin. Aito lähimmäisenrakkaus koskettaa ja avaa sydämiä, samalla syntyy luontevia tilanteita myös kertoa Jeesuksesta.
Vain Jumala voi muuttaa ihmisen sydämen ja käännyttää, ihminen ei aitoon käännyttämiseen pysty.
SAARINEN: Kohtaamme turvapaikanhakijat kuten kaikki muutkin ihmiset virasta ja seurakunnan työstä käsin: kunnioittaen, keskustellen ja auttaen, kohdaten koko ihmisen.
Rippikoulua pidetään halukkaille, messuissa ja muissa tilanteissa kohdataan vieraanvaraisesti. Minusta tässä on hyvä lähtökohta Franciscus Assisilaisen ajatus “Julista evankeliumia aina, ja jos on tarpeen, käytä sanoja.”
Minkälaista uskontodialogia toivotte
syntyvän turvapaikanhakijoiden kanssa?
KINGMA: Monille turvapaikanhakijoille on luonnollista puhua uskonnosta, uskosta Jumalaan, rukouksesta, uskonnon harjoituksesta.
Dialogi ei ole välttämättä juhlallinen ja vaikea asia, vaan keskustelua siitä, mitä minä uskon ja mitä toinen uskoo.
PESONEN: On rehellistä todeta, että olemme esimerkiksi muslimien kanssa eri mieltä monista perustavista asioista, kuten pelastuksesta tai Jeesuksesta. Tämän takia onkin kyse eri uskonnoista. Tämä ei kuitenkaan estä tutustumista toiseen, eikä hänen kulttuuristaan tai tavoistaan oppimista.
On paljon asioita, jotka ovat yhteisiä meille ja muslimeille – esimerkiksi pyrkimys rauhaan. Dialogi voi tarkoittaa esimerkiksi näiden yhteisten asioiden vahvistamista ja toimimista yhdessä niiden hyväksi.
WOTSCHKE: Dialogi syntyy silloin kun kaksi ihmistä aidosti kohtaa ja kertoo omista ajatuksista. Se on puhumista ja kuuntelemista, rakastamista ja toisen kunnioittamista. Kaiken avain on siis ystävystyminen turvapaikanhakijoiden kanssa.
SAARINEN: Toivon, että syntyy kunnioittavaa arjen dialogia puolin ja toisin. Sitä voi käydä jokainen kysymällä suoraan toisen uskosta ja kertomalla suoraan omasta uskosta.
Toivon, että eri uskontojen edustajat voisivat kohdata vaikka yhteisen ruokailun merkeissä tai viettää yhteistä hartaushetkeä, jossa voitaisiin rukoilla ja kiittää ja lukea pyhiä tekstejä.
Esimerkiksi meillä ja muslimeilla pienin yhteinen jaettava ei olekaan niin pieni, puhutaanhan yhdestä Jumalasta ja olemme kaikki Abrahamin lapsia.
ORAVA: Dialogi on silloin hedelmällistä, kun toista osapuolta kuunnellaan, eikä heti tyrmätä toisen näkemyksiä. Samoin oman arvomaailman voi tuoda avoimesti ja rehellisesti esille.
LAURILA: Uskon, että jatkossa muslimit tuovat luontevasti esille oman uskonsa arjen keskellä. Toivon, että myös kristityt rohkaistuvat arjen dialogiin. Kielimuuri saattaa aluksi haitata, mutta ajan kanssa tilanne helpottuu.
Onko aiheellista pelätä, että olemme itse islamilaisen lähetystyön kohteena tulevaisuudessa?
LAURILA: On luonnollista, että muslimit kertovat siitä, mikä on heille tärkeää. Siinä ei ole mitään pelottavaa, ja heillä on siihen oikeus.
Meidän kristittyjen tulee toki kertoa myös meille tärkeistä asioista. Monien muslimimaissa työskennelleiden kokemus on, että muslimien on helppo kunnioittaa niitä, jotka tuovat avoimesti oman uskontonsa esille.
ORAVA: Kun omat hengelliset asiat ovat varmalla pohjalla, ei tarvitse pelätä.
Suomessa ja Euroopassa vallitsee hengellinen tyhjiö, jota täyttämässä on monia uskontoja. Voimme kristittyinä hyvin ottaa apostoli Paavalista mallia ja julistaa Jumalan valtakuntaa.
KINGMA: Ei tarvitse pelätä vaan vahvistua uskossa Jeesukseen.
Muslimin tehtävä on harjoittaa uskontoaan sekä kutsua toisia uskomaan. Meidän tehtävämme on tietää, mihin uskomme ja hoitaa omaa suhdettamme Herraan ja Vapahtajaan.
Jos muslimit näkevät, että usko ei merkitse mitään kristitylle, se rohkaisee heitä kutsumaan uskonnottomilta näyttäviä.
WOTSCHKE: Olen jonkin verran huolissani Euroopan islamisoitumisesta. Lähinnä huolestuttavat radikaalit islamilaiset ryhmät ja heidän tapansa toteuttaa omia lakejaan. Käännytystyö, jota he tekevät omissa maissaan, on kaukana uskonnonvapaudesta.
SAARINEN: Olemme kaiken aikaa monien uskontojen lähetyksen kohteena: eri kristinuskon suuntausten, ns. kristillisperäisten kirkkokuntien, hindulaisperäisten uskontojen…
Pelkään, että itsekin pidämme toista ”kohteena”. Kukaan ei halua olla kohde, vaan tasavertainen keskustelukumppani. Pelkään, että unohdamme tämän.
PESONEN: Islam on lähetysuskonto kuten kristinuskokin, joten on oletettavaa, että muslimit tekevät lähetystyötä. Mielestäni tätä ei kuitenkaan tarvitse pelätä.
Joudumme tulevaisuudessa enemmän pohtimaan sitä, miksi olemme kristittyjä. Olen vakuuttunut, että silloin Kristuksessa maailmaan tullut pelastus, joka ei vaadi, vaan tuo armon ja rauhan, on valtava voima.
Kommentoi ja anna palautetta jutusta täällä
Voit lähettää palautteesi myös osoitteella toimitus@rauhantervehdys.fi tai Rauhan Tervehdys, PL 102, 90101 Oulu. Aihetta voi kommentoida myös Facebook-sivullamme.