Lapsesta kantavat ensisijaista kasvatusvastuuta vanhemmat. Pian vanhempien rinnalle tulee päiväkoti tai jokin vastaava hoitopaikka. Sen jälkeen mennään kouluun ja sieltä opintoihin ja työelämään.
Koti, jossa lapsi saa osakseen rakkautta ja turvallisuutta, antaa korvaamattomia elämän eväitä. Koulumaailmassa ja opiskelijayhteisöissä kasvuympäristö käykin jo haastavammaksi. Nuori joutuu ottamaan vastuuta itsestään ja tekemään sen mukaisesti valintoja.
Kirkko on ymmärtänyt jo varhain keskeiseksi tehtäväkseen ottaa oma vastuunsa lasten ja nuorten kristillisestä kasvatuksesta. Tämä perintö elää edelleen kummin tehtävässä, rippikoulussa ja pyhäkoulussa.
Seurakuntien monimuotoinen kristillinen kasvatustyö on kehittynyt viime vuosikymmeninä. Toimintaa suunnataan kohderyhmittäin.
Vanhemmille on perhekerhoja, perhekouluja, perheneuvontaa. Lapsille ja varhaisnuorille tarjotaan kerhotoimintaa, leirejä ja retkiä. Rippikoulun käyneitä nuoria vedetään mukaan isostoimintaan ja nuorten iltoihin. Tässä vain joitakin esimerkkejä työn laajuudesta.
Opiskelijoiden parissa tehtävää työtä varten on Oulussa oma seurakuntien yhteinen oppilaitostyö.
Seurakuntien tekemä yhteistyö päiväkotien, koulujen ja eri oppilaitosten kanssa sekä myös kasvatustyössä toimivien järjestöjen kanssa on koko Oulun seudulla luontevaa ja rakentavaa.
Tällä yhteistyöllä voi olla tulevaisuudessa erityisen suuri merkitys, mikäli hallituksen kaavailemat lapsiperheisiin kohdistuvat tukien leikkaukset joudutaan toteuttamaan. Siksi tätä yhteistyötä kannattaa vaalia ja kehittää.
Toimintaympäristön muutos haastaa seurakuntien kasvatustyötä. On syytä olla hereillä. Ketteryydellä ja uusiutumiskyvyllä taataan hyvän työn jatkuminen.
HANNU OJALEHTO