Mitä pitäisi tuntea?

Pariisin terroriteko. Järkyttävä tapahtuma. Uutistulvaa 24/7. Analyysia. Uhkakuvia. Pelkoa ja pelon voittamista. Mitä seuraavaksi?
   Mitä pitäisi tuntea? Tajuat kyllä, että tapahtunut on järkyttävää. Ja että se luo uhan ja pelon tunteen.
   Odotus ja oletus: mitä seuraavaksi ja missä? Vai huomaatko, että et ehkä osaa tuntea oikein mitään? Pariisi tuntuu olevan kaukana. Suojelupoliisi ilmoittaa, että meillä Suomessa ei ole syytä nostaa valmiutta.
   Miten tavallista arkista elämää jatketaan? Sitenkö, että lakaistaan tapahtunut maton alle?
Se ei onnistu.
   Mitä siis pitäisi tuntea? Pelkoa vai rohkeutta? Alistumista vai päättäväisyyttä toimia? Surua, vihaa, hämmennystä, epätietoisuutta, rauhallisuutta, kieltämistä, välinpitämättömyyttä?
   Kun kriisi iskee, ensimmäiset reaktiot voivat olla mitä vain. Yleensä ne ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä.
   Sitten seuraa pysähtyminen ja toivottavasti yhdessä puhumista, asioiden läpikäymistä. Huono vaihtoehto on jäädä ajatuksineen ja pelkoineen yksin. Yhtä huono idea on sysätä asia mappiin Ö – eli olla ajattelematta koko asiaa.
   Tunteista ja asioista puhumisen tärkeys pätee kaikkiin asioihin ja tapahtumiin.
   Tärkeää on myös pohtia, mikä synnyttää terrorismia tai järjettömältä tuntuvia väkivallan tekoja.
   Väkivalta ei synny tyhjästä, vaan reaktiosta asioihin ja tapahtumiin. Näitä ovat esimerkiksi syrjäytyminen, uskonnolliset tai poliittiset ristiriidat, yksilön merkityksettömyyden kokemus, sodat. Näille maailmamme tarjoaa edelleen runsaasti kasvualustaa ja näihin asioihin jokaisella maalla ja yksilöllä on vastuunsa.