Peruskorjausta ennemmin kuin pintaremonttia

Turussa on tällä viikolla koolla kirkkomme kirkolliskokous. Istuntoviikko on kuluvan nelivuotiskauden viimeinen.
   Pöydällä riittää vielä asioita. Kirkon keskusrahaston talousarviosta ja toiminta- ja taloussuunnitelmasta päätetään perinteisesti marraskuun istunnossa. Siinä yhteydessä vahvistetaan seurakuntien maksut keskusrahastolle. Päätös vaikuttaa näin myös paikallisseurakuntien talouteen.
   Muina asioina kokous käsittelee tällä viikolla muun muassa aloitetta, jossa toivotaan kirkon valmistautuvan avioliittolain uudistukseen.
   Toinen yleistä mielenkiintoa herättävä lienee virsikirjan lisävihkon hyväksyminen. Ehdolla olevat uudet virret heijastelevat varsin modernillakin tavalla ihmisten elämäntodellisuutta tässä ajassa. Niistä löytyy runsaasti kiitollisuutta ja iloa, myös monikulttuurisuutta.
   Päättymässä olevan nelivuotiskauden ehkä laajakantoisin asia on ollut seurakuntarakenneuudistus, joka kuitenkin viime toukokuun istunnossa kaatui äänestyksessä niukasti. Nyt tähän liittyen on tehty kaikkiaan neljä erilaista edustaja-aloitetta, joilla tavoitellaan uudistuksen nytkähtämistä uudelleen liikkeelle.
   Seurakuntarakenne on ollut 1990-luvulta saakka toistuvasti kirkolliskokouksen pöydällä muodossa tai toisessa. Isoja uudistuksia näyttää olevan todella vaikea saada maaliin, vaikka tarve olisi ilmeinen.
   Vuonna 1990 meillä oli 599 seurakuntaa, viime vuoden lopussa 422. Niistä monet kamppailevat taloudellisissa vaikeuksissa, väki vähenee eikä parempaa ole näköpiirissä.
   Seuraavaksi käydään vaalit. Toukokuussa 2016 aloittaa uusi kirkolliskokous. Sille on uskottu ylin päätösvalta kirkon yhteisten asioiden hoitamisessa.
   Edessä on työmaa. Kirkon ja seurakuntien talous edellyttää isoja päätöksiä: enemmän peruskorjausta, vähemmän pintaremontteja.

HANNU OJALEHTO