Apu hyvä, mutta olisiko kauppa parempi, kysyy professori Risto Saarinen
Kaupallisuus on kirosana monille hyviä ja kauniita asioita ajaville maailmanparantajille ja ihmisystäville.
Näin ei kannattaisi olla sen enempää humanitaarisista kuin kaupallisistakaan syistä, professori Risto Saarinen haastaa hyväntekijöitä.
Helsingin yliopiston ekumeniikan professori ottaa esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun, jonka kautta voi antaa niin sanottuja toisenlaisia lahjoja. Ne tuottavat taloudellista hyötyä lahjan vastaanottajille muun muassa Nepalissa, Somaliassa ja Liberiassa.
– Kehitysyhteistyössä voidaan myöntää mikrolainoja yrityksille, mutta Suomessa ei varmaankaan vielä menisi läpi ajatus, että diakonian pitäisi pyrkiä pienyritysten perustamiseen tai taloudellisesti tuottavaan toimintaan, Saarinen epäilee.
Diakonia voisi
toimia bisnesenkelinä
Monilla luterilaisilla on luontainen ajatus, että lahjananto on arvokkaampaa kuin kaupankäynti, joka on moraalisesti vähän arveluttavaa: bisnes on bisnestä ja lahjat ovat lahjoja.
Tänä vuonna julkaistussa Oppi rakkaudesta -kirjassa Risto Saarinen toteaa, että diakoniassa toteutuvan lähimmäisenrakkauden tulisi rakentaa myös ekonomisesti kestävää toimintaa, jolla on kaupallista tulevaisuutta.
– Miten auttamistoimintaan voisi sisältyä lahjan kaltainen investointi, kuten avustusluonteinen starttiraha? Sijoitus, jonka avulla jotkut pystyisivät jatkossa itse ylläpitämään arvokkaita toimintoja.
– Diakonia toimisi tällöin bisnesenkelinä, joka auttaisi ihmisiä jaloilleen tekemään jotakin hyödyllistä, Saarinen visioi.
Älä asetu autettavan
yläpuolelle
Pyyteetön lahjaksi antaminen, kuten ilmaisen ruoan jakaminen leipäjonossa, on Saarisen mielestä kannatettavaa ja tarpeellista. Siihen sisältyy kuitenkin asetelmalta ylemmän ja alemman osapuolen välisestä toiminannasta.
Jotta asetelma muuttuisi tasavertaisemmaksi, pitäisi luoda käytäntö, jossa molemmat antavat ja saavat.
Oppi rakkaudesta -kirjassa Saarinen kysyy: Nähdäänkö diakoniassa avunannon kohteet jaloilleen nousevina ihmisinä?
”Hyväntahtoinenkin auttaja asettuu tajuamattaan helposti autettavien yläpuolelle. Tehokas avustustyö voi jopa ehkäistä kohteensa omaehtoista vastuunottoa.”
Lopulta lahjanvaihto ei ehkä olekaan moraalisesti parempaa kuin kaupallinen vaihto. Molemmissa osapuolten on oltava selvillä siitä, mitä ollaan tekemässä, Saarinen päättelee.
Työtä palkkatyön
ja vapaaehtoistyön välissä
Kun monet työt automatisoituvat ja palkkatyön tarjonta vähenee, syntyy sosiaalinen tilaus luoda tuettua työtoimintaa.
Se sopii ihmisille, jotka ovat tolkuissaan ja kykenevät tekemään yhtä ja toista, mutta eivät työllisty ilman tukityötä, Saarinen sanoo
Vaikka palkkatyö vähenee, ihmisten velvollisuudet toisiaan kohtaan eivät lopu. Vapaaehtoistyötä on paljon tehtäväksi.
Saarisen mukaan kirkon puolella diakonia on avainasemassa, kun määritellään uudenlaista työn muotoa, joka on palkkatyön ja puhtaan vapaaehtoistyön välissä.
JANNE VILLA