Joulujuhla syntyi vapaaehtoisten kuskien, avustajien ja emäntien voimin
Kestilän seurakuntatalon aulassa on ruuhkaa tiistaina 1. joulukuuta. Lumia kopistellaan kengistä ja rollaattorilla kulkevia avitetaan kynnysten yli.
Alli Hämeenaho taluttaa vanhempaa herraa, ja nostaa palttoon ja karvalakin naulakkoon. Istumapaikka salista löytyy vielä helposti. Seuraava auto onkin kurvannut jo oven eteen.
Hämeenaho tervehtii tulijoita yhdessä diakonissa Eeva-Liisa Kekkosen kanssa. He tapaavat näissä merkeissä aika usein, sillä Hämeenaho on yksi seurakunnan vapaaehtoisista.
Hämeenaho iloitsee siitä, että juhlaan on saapunut väkeä.
– Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat usein illalla. Tämä voi olla monelle ainoa mahdollisuus päästä laulamaan yhdessä.
Yhden pöydän päähän on kokoontunut kolme kestistä sotaveteraania. Matti Keränen, Ensio Kemppainen ja Veikko Nissinen suunnittelevat osallistumistaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin Kestilässä. Paljon riippuu päivän kunnosta.
– Syömään mennään ainakin, he päättävät.
Aimo Suorsa muistelee, että vanhuksille suunnattuja Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia on järjestetty vuosikausia. Aiemmin oltiin kirkossa, mutta se oli portaineen hankala paikka kulkemiselle ja talvisin kylmäkin.
– Parempihan täällä on istua, kun saa nojata pöytään ja pyörätuolilla pääsee pöydän päähän.
Suorsakin toimii seurakunnan vapaaehtoisena. Kerran viikossa miesporukka käy laulamassa Pihlajiston väelle.
Joka toinen viikko vapaaehtoiset käyvät ulkoiluttamassa vanhuksia.
– Kyllä me näistä koetamme huolta pitää, hän vakuuttaa.
ELSI SALOVAARA