”Kun on rauha, emme tarvitse muuta”

17.12.15

Irakilainen turvapaikanhakija Shivan odottaa suomalaista joulua

Irakin Kirkukista kotoisin oleva Shivan toivottaa vieraan tervetulleeksi majapaikkaansa Heikinharjun vastaanottokeskuksessa.
   – Otatko teetä tai kahvia, hän kysyy vieraanvaraisesti.
   Tämän lehden ilmestyessä kotimaansa kurdivähemmistöön kuuluva Shivan on viettänyt Oulussa viisi kuukautta ja 19 päivää. Vastaanottokeskuksessa hän jakaa huoneen viiden muun miehen kanssa.
   – Toivon, että saan jäädä Suomeen.
   Liki puolen vuoden aikana Shivan on todennut Suomen mukavaksi mutta kylmäksi maaksi. Ihmiset ovat hänen mukaansa ystävällisempiä kuin Saksassa, jossa hän vietti edelliset seitsemän kuukautta.
   Saksaan Shivan pakeni Bulgariasta, jossa hän oli jäänyt kiinni pakolaismatkallaan. Tuolloin häneltä otettiin sormenjäljet. Siksi viranomaiset tulkitsevat hänen hakeneen turvapaikkaa Bulgariasta.
   Saksasta hänet päätettiinkin palauttaa Bulgariaan, jotta turvapaikkaprosessi jatkuisi siellä. Shivan päätti kuitenkin jatkaa matkaansa Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen.

Isis on vieroittanut
islaminuskosta

Sovimme, ettemme käytä tässä jutussa Shivanin sukunimeä. Syynä siihen on turvallisuus, sillä automekaanikkona työskennellyt turvapaikanhakija on ollut myös sotilaana Irakin armeijan riveissä.
   – Lähdin pakoon Isisiä, hän kertoo elokuussa 2014 alkaneen pakomatkansa syyn.
   Hän tietää, että armeijatausta kuulostaa epäilyttävältä, vaikka sotilaana hän taisteli alueella terrorisoivaa Isis-järjestöä vastaan. Englantia taitavana hän teki myös yhteistyötä maassa olevien länsimaalaisten joukkojen kanssa.
   – Kun asiasta tulee puhe, sanon aina, että eivät irakilaissotilaat ole sen enempää terroristeja kuin suomalaissotilaatkaan.
   Kokemukset islamin nimissä terrorisoivasta Isisistä ovat saaneet Shivanin vieraantumaan islaminuskosta. Suomessa Shivan on alkanut opiskella Raamattua.
   Vastaanottokeskuksen huoneen ikkunanpieleen Shivan on ripustanut pienen puisen enkelin. Sen hän on saanut suomalaisilta ystäviltään.
   Shivan tietää, että uskonnolla ei ole vaikutusta turvapaikkapäätökseen. Silti hän toivoo tulevansa virallisesti kristityksi.
   – Jos pahaa ei olisi, emme tarvitsisi myöskään uskontoja, hän pohtii.
   Turvapaikanhakijoiden ja myös suomalaisten tekemät väkivallanteot surettavat häntä.
   – Kaikki pakolaiset eivät ole pahoja, aivan kuten kaikki suomalaisetkaan eivät ole enkeleitä.

Englannintaito on
auttanut kotoutumisessa

Englantia puhuvana Shivan tietää olevansa paremmassa asemassa kuin moni muu turvapaikanhakija.   Hänen on ollut helpompi ottaa kontaktia paikallisiin, koska jonkinlainen yhteinen kieli on olemassa. Hän on toiminut myös tulkkina suomalaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä.
   Keskiviikkoisin Shivan kulkee SPR:n vapaaehtoisten mukana Muhoksella Päivärinteen vastaanottokeskuksessa kokoontuvassa musiikkiryhmässä.
   Väkeä on paikalla toisinaan muutama, välillä nelisenkymmentä. Musiikin avulla on helppo opetella myös kieltä.
   Tärkeämpää on kuitenkin tekeminen. Se, että pääsee joskus pois neljän seinän sisältä. Musiikkiryhmän lisäksi Shivan on käynyt paikallisten vapaaehtoisten kanssa erilaisissa tapahtumissa.
   Mukana kulkee ruutuvihko, johon hän kirjoittaa ylös suomenkielisiä sanoja.
   – En ymmärrä ihmisiä, jotka jäävät vain paikoilleen nukkumaan ja syömään.
Muusikko Petri Laaksosen kirkkokonserttiin Kiimingissä hän lähti muutaman muun turvapaikanhakijan kanssa. Konsertti teki vaikutuksen. Sanojakin sieltä jäi mieleen: lumi, rauha, valkea.

Muslimitkin
juhlivat joulua

Joulu ei ole muslimiksi kasvatetulle Shivanille tuntematon juhla. Vaikka Irakissa vuoden vaihtuminen on talvikauden suuri juhla, myös joulua vietetään.
   – Maan pohjoisosassa muslimit juhlivat yhdessä kristittyjen kanssa, totta kai, koska asumme naapureina. Tykkään joulusta, se tekee kaikki onnellisiksi.
   Irakiin Shivanilta jäi kolme veljeä ja kaksi siskoa. Vanhemmat ovat kuolleet.
   Perhe pitää aktiivisesti yhteyttä. Sisarukset aikovat jäädä Irakiin. Ikävä on kuitenkin suuri.
   – Suomalaisten ja meidän kulttuurissa on se ero, että meillä koko perhe asuu yhdessä, saman katon alla. Olen huomannut, että täällä sukulaisiin ei pidetä niin paljon yhteyttä.
   Lahjoja Shivan ei toivo.
   – Haluan vain kaikkien elävän rauhassa. Kun on rauha, emme tarvitse muuta.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 41/2015