Joulunalusviikot ovat perheissä vuoden jännittävintä ja kiireisintä aikaa. Lasten joululahjojen odotus tarttuu äitien ja isien jouluvalmisteluihin. Usein sanotaankin, että joulu on perheiden juhlaa.
Suomessa on noin miljoona yksin asuvaa henkilöä. Sinkuissa on eronneita, leskiä ja tietoisesti yksin olemisensa valinneita. On rikkaita, köyhiä, nuoria ja vanhoja.
Osa yksin elävistä elää täyttä, onnellista elämää. Mutta on myös heitä, jotka kokevat yksinäisyyttä ja tuntevat itsensä eristyksissä olevaksi.
Juuri juhlapyhien, kuten joulun aikaan, yksinäisyys tihentyy ja voi tuntua yksin asuvasta erityisen ahdistavalta ajanjaksolta.
Jouluateria ryhmässä merkitsee monille tuntemilleni sinkuille yhteisöllisyyden kokemusta ja parasta joulunajan hetkeä. Se myös herättää lapsuuden lämpimät joulumuistot.
Työyhteisöjen, seurakuntien, asukastupien ja myös ravintoloiden vakioasiakkailleen tarjoamat yhteiset jouluateriat ovat nousseet suureen arvoon sinkkujen keskuudessa.
Niissä tilaisuuksissa sinkku saattaa nauttia ehkä sen ainoan jouluateriansa, koska monikaan ei viitsi valmistaa perinteisiä jouluruokia vain itseään varten. Myös jouluruokien ainekset saattavat veloittaa kohtuuttomasti yksin talousmenonsa maksavan sinkun kukkaroa.
Toivon, että kaikki ne perheet, joilla on suvussa yksin elävä ihminen, pyytäisivät yksinäistä joulun viettäjää jouluaatoksi kotiinsa. Ja vaikka kutsusta kieltäydyttäisiinkin, jo se tieto, että on joillekuille tärkeä, voi täyttää sinkkusukulaisen sydämen ilolla ja kiitollisuudella.
Olen itse viettänyt useita jouluja yksin. Kirkon tilaisuuksissa olen kokenut syvästi joulun sanoman ja tunnelman.
Ja joskus, kun olen halunnut nähdä vilahduksen lasten joulusta, olen mennyt aattoa edeltävänä päivänä Oulun tuomiokirkkoon, jossa evankeliumi esitetään lapsille lempeästi ja lapsentasoisesti.
Kutsu joulunviettoon lämmittää
16.12.15