Leena Harlin nostaa joulun aikaan adventtikalentereista kauneimmat kotia koristamaan
Maisema on luminen, joulukuusissa tuikkivat kynttilät, taivaalla ylimpänä loistaa Betlehemin tähti. Talvisiin vaatteisiin puetut lapset tuovat lahjoja Marian käsivarsilla makaavalle Jeesus-lapselle.
Oululainen Leena Harlin ottaa tämän 1960-luvun alusta olevan adventtikalenterinsa ja kymmenet muut kokoelmansa kalenterit esille muutaman kerran vuodessa – joko ihaillakseen kalentereita itse tai kuljettaakseen niitä toisten katseltaviksi.
Kalenterien tutkiminen nostaa pintaan muistoja. Esimerkiksi tästä vuoden 1963 herttaisesta kuva-aiheesta hänelle tulee mieleen Oulua kohdannut suuronnettomuus, salpietarilaitoksen räjähdys.
– Asuimme Nokkalanmännikössä. Isä oli juuri tullut kotiin levähtämään, kun pamaus kuului. ”Se oli Typpi”, isä sanoi heti ja lähti pyöräilemään takaisin töihin. Koko talosta rikkoutui ikkunat.
– Tätini lähetti tämän kalenterin minulle samana vuonna, Leena Harlin muistaa.
Adventtikalenterien keräily alkoi 1980-luvulla, kuin huomaamatta.
– Siskon kaapeilla kolutessani näin kolmiulotteisen Itämaan tietäjät -aiheisen kalenterin 1970-luvulta.
– Siihen aikaan myynnissä oli vielä seimiaiheisiakin kalentereita ja aloin ottaa niitä talteen.
Kalenterit on kääräisty säntillisesti sellofaaniin, koska Harlin käy mieluusti esittelemässä aarteitaan. Ne ovat olleet esillä muun muassa Pyhän Tuomaan kirkon ja Tuiran kirkon eläkeläisten kerhoissa.
Pahvinen seimi ja Sipi-tonttu
olivat lapsuuden perinteitä
Harlin keskittyy etupäässä uskonnollisaiheisiin kalentereihin: kirkkoihin, enkeleihin, seimiin. Yhdessä kuva-aiheena on Pietari taivaan valtakunnan avainten kanssa ja uskonnolliseksi voinee luokitella myös Saksan-matkalta tuliaisina tulleen kalenterin, jossa Luther viettää joulua perheensä kanssa.
– Lapsuudenkodissani nostettiin adventiksi esille pahvista rakennettu jouluseimi perinteisine seimihahmoineen.
Perheen jouluperinteisiin kuului myös Sipi-tontun vierailu ensimmäisenä adventtina. Silloin kodin nelihaaraiseen kynttelikköön ilmestyi pikkuruinen paketti kullekin perheen lapsista – äiti oli valmistanut kermatoffeekaramelleja.
– Joulupukkiin uskoimme lapsena pitkään. Samassa talossa asuva muhkeapartainen herra kiersi lapsiperheissä pukkina ja täydestä meni.
Hintan kansakoulu koristeltiin aina komeasti loppuvuoden Hoosianna-juhlaan, itsenäisyyspäivän juhlaan ja joulujuhlaan.
Koulun kahden desin maitopullojen punavalkoraitaisista korkeista askarreltiin kuusenkoristeita. Myös kahvipakkausten kullan- ja hopeanväriset sisukset piti tuoda koululle askartelumateriaaliksi.
Todistustenjaon jälkeen jokainen sai ruskeassa paperipussissa omenan sekä possun muotoisen pullan, jolla oli silmänä rusina.
– Kivoja joulumuistoja, Leena Harlin hymyilee.
MINNA KOLISTAJA
Kommentoi ja anna palautetta täällä
Adventtikalenterit tulivat
Suomeen 1940-luvulla
Jo 1800-luvulla Saksan luterilaiset laskivat joulukuun alusta päiviä jouluaattoon: ovenpieleen vetäistiin liidulla pieni merkki tai seinälle ripustettiin uskonnollinen kuva. Ensimmäiset painetut adventtikalenterit valmistuivat 1900-luvun alussa Saksassa.
Suomeen adventtikalenterit tulivat 1940-luvulla: partiojohtaja Tessi Fazer kertoi Ruotsissa näkemästään adventtikalenterista Suomalaisen Partiotyttöliiton hallitukselle vuonna 1947. Ensimmäisen adventtikalenterin kuva-aihe oli piparkakkutalo, kuvittaja oli Ulla von Wendt. Aluksi kalenterin ideaa ei ymmärretty, mutta vuonna 1949 kalenteri oli jo varsin suosittu ja pian muutkin yhdistykset alkoivat rahoittaa toimintaansa kalenterimyynnillä.
Suklaakalenterit ilmestyivät markkinoille 1958.