Radikaali voi olla silloin, kun tietää, mistä puhuu, sanoo Pro ecclesia -mitalilla palkittu luottamushenkilö Liisa Lahti
Oululainen erikoislääkäri Liisa Lahti sanoo jotain sellaista, josta moni on eri mieltä. Hän toteaa, että kirkko on muuttunut.
Harvinaisempi kommentti kirkosta on tehty eturivipaikalta. Lahti on ollut 12 vuotta kirkolliskokouksessa Oulun hiippakunnan edustajana ja yli 20 vuotta Oulun seurakuntien luottamushenkilönä.
Yksi mieluinen muutos Lahdelle kirkossa on se, että esimerkiksi piispat ottavat aiempaa nopeammin ja suorasanaisemmin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten kehitysapuleikkauksiin.
Lahden ryhtymistä kirkon vastuunkantajaksi helpotti kodin perintö. Lapsuudenperheen äiti oli vahva lapualaisnainen, jolle kirkko oli rakas. Isä oli tyttären mielestä hengellinen etsijä, mutta hänkin toimi kotiseurakunnassaan vastuunkantajana.
Ensimmäisenä adventtina Liisa Lahti sai Kirkkohallituksen myöntämän Pro ecclesia -mitalin. Se myönnetään kirkon työssä ansioituneille vaikuttajille.
”Lääkärinä en
voinut olla hiljaa”
Liisa Lahti tietää hankkineensa radikaalin maineen, koska ei arkaillut puhua homoseksuaalien oikeuksien puolesta, kun kirkossa keskusteltiin rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta 2000-luvun alussa.
– Voin olla rohkea, jos tiedän asiasta, josta keskustellaan. Lääkärinä tiesin homoseksuaalisuudesta keskimääräistä enemmän.
– Puheenvuoroissani korostuivat jokaisen ihmisen yhtäläinen ihmisarvo ja ymmärrykseni siitä, mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta.
Lahden mukaan kirkon pitää tehdä kaikkensa perheiden tukemiseksi – myös niiden, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Siksi hän iloitsee siitä, että parisuhteensa rekisteröineet voivat pyytää seurakunnasta rukoushetkeä.
Radikaalin mainetta hän lopulta hieman vieroksuu. Lahti sanoo avoimesti olevansa monissa asioissa pikemminkin konservatiivi kuin liberaali. Puhuttaessa samaa sukupuolta olevien oikeudesta solmia avioliitto Lahti myöntää puntaroineensa, mikä hänen oma avioliittokäsityksensä on.
Potilaat opettivat
lääkäriä
Liisa Lahti on työskennellyt mielellään terveyskeskuslääkärinä.
– Potilaat ovat opettaneet minua. He tekivät minut suvaitsevaisemmaksi ja kasvattivat ymmärtämään, että seksuaalisuutta on monenlaista.
– En ole osannut ajatella, että kirkko voisi määritellä, miten ihmiset saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan. Sitä korostan, että kukaan ei saa vahingoittaa toista omalla seksuaalisuudellaan.
Vaikka kirkko avasi pappisviran naisille 1986, kertoo Lahti naispappeuden nousseen esille vielä hänen kirkolliskokousvuosinaan 2000-luvulla. Osa kirkolliskokousedustajista ei osallistunut istunnon avajaisjumalanpalvelukseen, jos sitä oli toimittamassa naispappi.
Oululaisvaikuttajalle naispappeus on tervetullut asia.
– Naiset kertovat kutsumuksestaan papiksi. Minä otan sen todesta.
Kansan ääni
paremmin kuuluville
Lahden mielestä kirkko voisi pitää enemmän ääntä itsestään.
– Ihmiset eivät tiedä, mitä seurakunnat tekevät. Se harmittaa minua.
Hän sanoo kaipaavansa seurakuntiin lisää kansan ääntä. Kun seurakuntavaalit järjestetään seuraavan kerran muutaman vuoden päästä, Lahti toivoo hartaasti äänestysprosentin nousevan.
– Vain sitä kautta selviää, mitä ihmiset toden teolla kirkosta haluavat.
Kirkon tehtävän luottamushenkilökonkari näkee lopulta selkeästi:
– Meidän pitää aina olla rauhan, toivon ja heikompien puolella.
RIITTA HIRVONEN
Mitalin taustalla luottamusta
Yleislääketieteen erikoislääkäri Liisa Lahti toimi ennen eläkkeelle jäämistään Oulussa opiskelijaterveydenhuollossa.
Lahti on toiminut kirkolliskokousedustajana vuosina 2000–2011. Hän on ollut Oulun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä vuodesta 1995 lähtien ja Karjasillan seurakuntaneuvostossa 1995–1998.
Tällä hetkellä Lahti on yhteisen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja, Oulun hiippakuntavaltuuston jäsen sekä hiippakunnan kasvatustoiminnan neuvottelukunnan jäsen.
Hän on toiminut myös kirkon vammaistyön hyväksi ja työskennellyt Karjasillan alueneuvostossa.