Jotenkin minä liu’uin siihen, toteaa Ritva Ylikoski hymyssä suin, kertoessaan kuinka hänen toimintansa seurakunnan vapaaehtoisena alkoi.
Ylikoski jäi eläkkeelle työvoimatoimistosta vuonna 2007. Pulkkilan seurakuntakerhoon hän tuli 9 päivää eläkkeellä oltuaan. Kerhoa vetänyt diakonissa Kirsti Hakkarainen pyysi Ritvaa kaverikseen miettimään kokoontumisten aiheita.
– Ja kun Kirsti jäi osa-aikaeläkkeelle, niin ajattelin että eiköhän me päikseenkin pärjätä.
Ylikoski vetää kerhon yhä joka toinen viikko, vuorotellen diakonissa Mervi Karttusen kanssa.
– Suurin osa kerholaisista on yksinäisiä naisia. On tärkeää päästä porisemaan toisten kanssa. Osa tulee vaikka kilon palasina, hän veistelee.
Seurakuntakerho löytyykin jokaisesta Siikalatvan kappeliseurakunnasta, ja ne keräävät viikoittain yhteen satakunta henkeä.
Nuttuja ja junasukkia
syntyy lankapiirissä
Ihan tuntematonta seurakunnan toiminta ei Ylikoskelle ollut, sillä hän on istunut kirkkovaltuustossa ja laulanut vuosikausia kirkkokuorossa.
Joka toinen maanantai ohjelmaan kuuluu myös lähetyksen lankapiiri, jossa tehdään monenlaisia käsitöitä.
– Jos minunkin pitäisi vaan kotiin kutoa, niin joka paikkahan niitä olisi täynnä!
Vapaa-ajalla jää aikaa myös lähimummina oloon.
– Täällä Pulkkilassa asuva pojanpoika on nyt viidennellä luokalla, Ylikoski iloitsee.
Omat lapset
mukana kerhossa
Susanna Jarva kulki viime vuonna MLL:n pitämässä perhekerhossa. Väki tuli vuoden aikana tutuksi, joten kun vetovastuu siirtyi seurakunnalle, Jarva lupautui kerhon vetäjäksi.
– Olen nyt viidettä vuotta kotona, joten jotainhan sitä piti keksiä, hän naurahtaa.
Vetäjän roolissa Susanna Jarva huolehtii paikalle leipätarpeet ja keittää kahvit ennen kerhon alkua.
– Vanhemmat pääsevät juttelemaan ja lapset leikkimään, Jarva kuvailee kokoontumisia.
Hänen kanssaan kerhoon lähtevät kotoa 5-vuotias poika sekä vuoden ja 9 kuukauden ikäinen tytär.
– On hyvä, että samanikäiset lapset tutustuvat toisiinsa, niin hoitoon lähteminen ei ole sitten niin iso yllätys.
Perhekerhon lisäksi Jarva toimii seurakunnan lähetystiimissä, joka kerää varoja lähetystyöhön myyjäisillä.
– Leivon kyllä myyjäisiin, mutta juhannusjuustot annan kokeneempien tehdä, hän naurahtaa.
Kaupan alalla itsekin työskennellyt Jarva kerää yrityksiltä myös arpajaispalkintoja.
– Hyvin niitä tällä kylällä lahjoitetaankin! kuuluu kiitos.
Seurakunnan vapaaehtoishommien lisäksi toinenkin asia yhdistää Ritvaa ja Susannaa. Vaikka 42-vuotiasta Jarvaa ei uskoisi mummoksi, mutta niin vain on, että 22-vuotias esikoispoika teki hänestäkin mummon viime vuonna.
Miehillekin
on kysyntää
Kirkkoherra Merja Jyrkkä sanoo, että seurakunta ei kerta kaikkiaan pärjäisi ilman Jarvan ja Ylikosken kaltaisia vapaaehtoisia. Siksi asiaan on päätetty panostaa.
Siikalatvan seurakunta avasi marraskuussa uudistuneet verkkosivunsa. Sieltä löytyy myös vapaaehtoispankki, jossa ilmoitetaan auttavien käsien tarpeista ja jonka kautta voi ilmoittua vapaaehtoiseksi.
– Kysymme toki jatkossakin ihmisiä mukaan toimintaan aina tavatessamme. Tämä mahdollisuus on erityisesti niille, joita emme ole vielä kohdanneet, Jyrkkä kertoo.
Hän kannustaa myös nykyisiä vapaaehtoisia naputtelemaan tietonsa vapaaehtoispankkiin. Ajatus on, että kaikista olisivat tiedot olemassa, vaikka työntekijät vaihtuvat.
Työntekijät voivat lisätä tiedot rekisteriin, jos siihen antaa luvan.
Kirkkoherra vinkkaa, että tarjolla on paljon myös niin sanotusti miehisiä töitä, kuten arkunkantoa ja kirkonkellojen soittoa. Papoillekin on siis kysyntää seurakunnan vapaaehtoistöissä.
ELSI SALOVAARA