Joulu tulee, vaikka härät ja aasit puuttuisivat, Jaakko Heinimäki sanoo
Tietokirjailija, pappi Jaakko Heinimäki kertoo yhdysvaltalaisesta E. P. Sandersista. Raamatuntutkija on listannut asiat, jotka Jeesuksesta voidaan tietää varmoina historiallisina tietoina.
Sandersin listassa on 12 kohtaa, mutta yksikään niistä ei liity joulukertomukseen, Betlehemiin verolle panoa varten matkaaviin Mariaan ja Joosefiin. Faktoissa ei mainita majataloa, seimeä, paimenia kedolla saati taivaallisista sotajoukkoa.
Historiallisten totuuksien puuttuminen jouluevankeliumista ei ole silti mikään syy heittää joulua tai koko kristinoppia romukoppaan, Heinimäki sanoo.
– Jeesuksen syntymäkertomus symbolisena tarinana on paljon suurempi asia kuin kuvauksen kirjaimellinen totuus.
Kristinusko on enemmän
kuin historialliset faktat
Kun Luukkaan evankeliumi synnyttää näyn avuttomasta Jeesus-lapsesta eläinten syöttökaukalossa, kutsuu Jaakko Heinimäki mielikuvaa rajuksi teologiseksi kannanotoksi.
Tietokirjailija-pastorille juuri tämä jouluevankeliumin kohta kirkastuu Enkeli taivaan -virren kuudennessa säkeistössä: Näin näytät esimerkilläs / ettei sun kelpaa edessäs / ei kunnia, ei korkeus /ei valta, kulta, rikkaus.
– En usko kirjaimellisesti olkiin, vaan siihen, minkä merkkinä ne ovat.
Heinimäen mielestä kristinusko ei ole yksittäisten historiallisten faktojen kokoelma. Hän kuvaa kristinuskoa ennen muuta elämänmuodoksi, jossa eletään todeksi armoa, syntien sovitusta, rakkautta. Ja sitä, että pimeydessä vaeltavalle loistaa valo, Heinimäki lisää.
Tähti tuikkiikin
meille mielikuvissamme
Jaakko Heinimäki näkee uskonnon eräänlaisena mielen teatterina, jossa ihminen sijoitta itsensä osaksi uskonnon suurta kertomusta.
– Kun me kiinnitämme paperitähden joulukuusen latvaan, alkaa Betlehemin tähti tuikkia meidän olohuoneessamme, ja se mikä tapahtui ”siihen aikaan” ja ”sillä seudulla” tapahtuu nyt meille.
– Enkelin ilmoitus ”teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja” tarkoittaakin juuri meitä eikä pelkästään partasuisia paimenia.
Heinimäen mielestä joulun legendat avaavat Jeesuksen merkitystä itse asiassa paremmin kuin jokin kuiva opillinen selitys.
Joulukertomus saattaa lopulta olla ainoa aiheellinen ja asianmukainen tapa viestiä uskonnollista totuutta, hän pohtii.
Sitä paitsi – Heinimäki myöntää – kukaan ei voi sittenkään sanoa viimeistä sanaa siitä, ettei joulun tarina olisikin totta. Me emme vain voi sitä tietää.
Mutta jos haluamme ymmärtää kristinuskoa, kertomus ensimmäisestä joulusta on syytä osata, Heinimäki väittää.
Laitettaisiinko adventtina
kaikki seis?
Kun pimeä marraskuu vaihtuu joulun odotukseksi, adventin ajaksi, siirrytään kirkkovuodessa mysteerin ja mystiikan puolelle, Jaakko Heinimäki iloitsee.
Mystiikkaa saattaa unohtua, sillä juuri näinä päivinä monissa seurakunnissa vietetään tapahtumien määrän perusteella vuoden kiireisintä aikaa.
Heinimäkeä kiehtoo ajatus, että joulun odotuksen aika olisi nykyistä riisutumpi seurakunnissa.
– Sitä voisi kokeilla, ettei kirkoissa tapahtuisi mitään – tai laulettaisiin yksi adventtivirsi, sytyttäisiin kynttilä, luettaisiin päivän teksti ja tarkkailtaisiin, mitä ajatuksia se meissä itse kussakin herättää.
Märehtisimme oikein kunnolla Sanaa, katsoisimme sitä sielun silmillä mutta emme mitenkään analyseeraisi, Heinimäki haaveilee.
Pyhimmät tapahtumat ovat salaisuuksia, siksi niiden äärellä pitäisi uskaltautua harjoittelemaan ja harjoittamaan mietiskelyä, hän tuumii.
RIITTA HIRVONEN