Mitä nyt?

13.1.16

Rauhan Tervehdyksessä viime vuonna haastatellut ihmiset kertovat, mitä kuuluu heidän kommentoimilleen uutisaiheille tällä hetkellä

7. tammikuuta 2015 aseistautuneet miehet hyökkäsivät ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen. Vaikka tekijät perustelivat joukkomurhaa islamin profeetan puolustamisella, oululaispastorit Ari Savuoja ja Ilkka Mäkinen sanoivat, ettei­vät uskonnot ole syypäitä terrori-iskuihin.
   Vihamielinen suhtautuminen mihinkään uskontoon ei lopeta fanaattisia tekoja, miehet totesivat.
   Heidän mielestään uskontoihin olisi perusteltua tutustua väkivaltaisen iskun jälkeen pikemminkin aiempaa myönteisemmin, jotta niiden rauhanomainen alkuperä selviäisi.
   Vuosi karmaisevan uutisen jälkeen Savuoja sanoo:
   – Parasta ja halvinta rauhantyötä on tiedon jakaminen. Siksi nyt tarvitaan uudenlaista tiedonvälitystä uskonnoista, asiallista uskontojournalismia.
   – Uskontoihin tasapuolisesti  suhtautuminen ei tapahdu lakaisemalla uskontoja esimerkiksi kouluissa maton alle. Niistä on tehtävä osa normaalia elämää.
   – Itselleni on vahvistunut vuoden aikana käsitys siitä, että kaikilla ihmisillä on aina samansuuruinen ihmisarvo ja keskinäinen tasa-arvo riippumatta heidän synnynnäisistä ominaisuuksistaan tai heidän tekemistään teoistaan. Kenenkään tekemää pahuutta ei tule koskaan hyväksyä.

Teesit uudelle hallitukselle
Rauhan Tervehdys 4/2015, ilmestyi 29.1.

– Hallitus on esittänyt leikkauksia lapsiperheiden ja muun muassa vanhusten etuihin. Kirkon arvojen näkökulmasta tämä on hankalaa ja perusteltua vain, mikäli leikkaukset kohdistetaan tasapuolisesti eri yhteiskuntaryhmiin.
   – Hyvin toimeentulevat eivät saa päästä taloustalkoissa vapaamatkustajan asemaan, sanoo kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.
   Tammikuun lopussa, keväällä järjestettyjen eduskuntavaalien alla, Rauhan Tervehdys uutisoi kirkon esitykset seuraavaan hallitusohjelmaan.  Tavoitteissa mainittiin muun muassa lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen, kehitysyhteistyön varojen lisääminen ja sitovan ilmastosopimuksen syntyminen.
   – Kulunut vuosi osoittautui aika erilaiseksi kuin välittömästi vaalien jälkeen ennakoitiin, puhumattakaan tilanteesta, jossa kirkon hallitusohjelmatavoitteita asetettiin ennen vaaleja.
   – Suomen tämänhetkisessä tilanteessa – kun maa on ottanut vastaan 35 000 turvapaikanhakijaa –   kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaus on osoittautunut lyhytnäköiseksi. Sodan uhreja pitäisi auttaa lähtömaissa. Kustannukset voivat olla moninkertaiset turvapaikkatilanteen kuluina kotimaassa.
   Keskitalon mielestä olisi kaikkien suomalaisten etu se, että maahan saataisiin yhteiskuntasopimuksen kaltainen useamman vuoden vakautusohjelma.
   – Niin kutsut pakkolait kohdistuisivat ihmisiin paljon epätasaisemmin. Odottaisin nyt työntekijöiden ja työnantajien järjestöiltä nykyistä enemmän aitoa isänmaallisuutta. Valitettavasti vahvojen työntekijäliittojen ja teollisuuden neuvotteluasenteet vaikuttavat suoraan sanoen itsekkäiltä ja lyhytnäköisiltä.

Jaakon tilalle tuli Jaakko
Rauhan Tervehdys 7/2015, ilmestyi 19.2.

Helmikuussa Jaakko Tuisku valittiin Haukiputaan uudeksi kirkkoherraksi. Ensimmäisen Haukipudas-vuoden jälkeen Tuisku sanoo seurakuntalaisten ottaneen hänet lämpimästi vastaan.
   Uusi työ sisälsi kirkkoherralle myös yllätyksen.
    – Haukiputaalaisten puheissa on heijastunut muutosaika, uuden Oulun tuomat muutokset ja huoli alueen tulevaisuudesta.
   – Tässä kohdin seurakunnalla on paljon mahdollisuuksia olla alueen identiteetin ylläpitäjä ja toivon tuoja.
   – Murroksellisuus näkyy myös seurakunnassa. Haukiputaan seurakunta on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Seurakuntaa kunnioitetaan ja arvostetaan, seurakuntaa lähelle on helppo päästä, Tuisku iloitsee.

Purkupäätös kirpaisee kirkkoherraakin
Rauhan Tervehdys 15/2015, ilmestyi 2.4.

Huhtikuun alussa Rauhan Tervehdys kertoi monelle oululaiselle harmillisen uutisen: Pateniemen seurakuntakoti oli päätetty purkaa. Jäähyväismessu järjestettäisiin toukokuussa ja syksy toisi purkutraktorin tontille.
   Purkupäätös kirpaisi Pateniemen seurakuntakodilla vuosikymmenien ajan käyneitä alueen asukkaita.
   Joulu palautti jälleen harmin seurakuntakodin menettämisestä, Tuiran kirkkoherra Niilo Pesonen kertoo. Moni pateniemeläinen oli tottunut käymään joulukirkossa seurakuntakodissa.
   – Purkamisesta ollaan edelleen surullisia, mutta uusi Palokan seurakuntatalo on kuitenkin otettu hyvin vastaan. Seurakuntalaiset ovat löytäneet tiensä Palokkaan kerhoihin ja tapahtumiin, Pesonen sanoo tyytyväisenä.

Kirkko tukee monien lasten harrastuksia
Rauhan Tervehdys

Huhtikuussa kerrottiin myös suomalaisten auttamishalun kasvaneen. Pudasjärven vs. kirkkoherra Pekka Asikainen kertoi kirkon Tukikummit-säätiöstä, joka tukee avustusvaroilla nuorten harrastustoimintaa. 
   Nyt pystyy Asikainen kertomaan tarkan avustussumman: viime vuonna säätiö lahjoitti 750 000 euroa hyväntekeväisyyteen. Viime vuosien aikana avustuksia on myönnetty jo lähes 3 000 henkilölle.
   – Vuonna 2015 järjestettiin kokeilu yleishyödyllisen UFF-yhdistyksen lahjoittamien luistinten toimittamisesta vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille. Meillä oli lopulta lahjoitettavana seurakuntien diakoniatyön kautta 1500 kilon erä luistimia.
   – Viime vuonna toteutettiin myös Tukikummit-säätiön ja suomalaisen pelialan yhteistempaus. Pelifirmat keräsivät pelinkehittäjiltä vapautuvia, huollettuja tietokoneita, jotka soveltuvat nuorille koulu- ja opiskelukäyttöön.
   Tällä hetkellä 150 konetta on saatu koululaisten käyttöön, mutta tarve on diakoniatyön tietojen mukaan osoittautunut suuremmaksi, Asikainen tietää.

Oululaiset tukivat Nepalia syömällä
Rauhan Tervehdys 21/2015

Rovaniemellä kesäkuussa järjestetyillä valtakunnallisilla lähetysjuhlilla tunnelma oli apea. Hallituksen suunnitelmat leikata lähemmäs 400 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön varoista supistaisi Suomen Lähetysseuran työtä useissa maissa.
   Lähetysseuran kehitysyhteistyön koordinaattori Saara Kalaluka ei kaunistellut lähetysjuhlilla sanojaan kuvaillessaan järkytystään hallituksen leikkausaikeista. Pöyristyttävää ja pökerryttävää, hän toisti kesällä.
   Vuoden alussa Kalaluka kertoo, että hänen työalueellaan eteläisessä Afrikassa supistukset kehitysvaroista tarkoittivat Angolan osalta kehitysyhteistyön alasajoa kokonaan sekä hankkeiden lopettamisia ja tukien leikkaamisia Botswanassa.
   – Leikkauksista kärsivät myös Etiopia ja Tansania. Kiinassa, Vietnamissa ja palestiinalaisalueella Lähetysseuran kehitysyhteistyö loppuu kokonaan.
   – Eteenpäin kuitenkin mennään – leikkausten ja höyläysten silpomina, mutta nokka vedenpinnan yläpuolella. Työ jatkuu. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, Kalaluka sanoo.

Ateenan merimieskirkossa
Rauhan Tervehdys

Kesällä kaikki lehden tuntuivat kirjoittavan Kreikan talouskriisistä. Rauhan Tervehdyksen haastattelema Ateenan suomalaisen merimieskirkon sosiaalikuraattori Mari Hilonen kertoi tuolloin, että talouskriisi näkyi aiempaa suurempina kävijämäärinä merimieskirkossa.  Kirkon tarjoamalle keskusteluavulle oli kysyntää.
   Joulun alla Hilonen totesi talouskriisin näkyvän yhä ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
   – Esimerkiksi joulumyyjäisten tuotto oli tänä vuonna jälleen taas pienempi kuin edellisvuonna, hän harmitteli.
   Kreikan pakolaistilanne ei näy erityisesti tällä hetkellä merimieskirkon toiminnassa.
   – Pakolaiset ovat kaupungissa yleensä vain joitakin tunteja tai korkeintaan muutaman päivän ja jatkavat sitten eteenpäin. Merimieskirkko on kerännyt esimerkiksi vaatteita ja hygieniatuotteita paikalliseen pakolaiskeskukseen, Hilonen selvitti.

Apua riittää niin suomalaisille kuin maahanmuuttajille
Rauhan Tervehdys

Syksy toi Suomeen nopeassa vauhdissa tuhansia turvapaikanhakijoita. Oulun seurakuntien tiloissa lajiteltiin lahjoitusvaatteita pakolaisille. Osa kansalaisista hätääntyi ja vihastui: riittääkö apua enää lainkaan kantasuomalaisille?
   Internetin keskustelupalstoille tuli vihapuhetta uusista maahantulijoista.
   Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Tansanian lähetystyöntekijä Pia Pyhtilä kertoi syyskuun alussa Rauhan Tervehdyksessä oman kokemuksensa siitä, miten hän on tottunut Afrikassa asumaan ja elämään itselleen vieraiden ihmisten parissa.
   Pyhtilän kokemuksen mukaan myös vieraista heimoista voi löytää oman heimonsa.
   Viime vuoden viimeisenä päivänä Pyhtilä kirjoitti Tansaniasta Suomen pakolaistilanteeseen liittyen: ”Olen pelästynyt vihapuheiden suurta määrää internetissä mutta myös sitä, että monella on niin vastakarvaa-asenne kaikkia hyviä yrityksiäkin kohtaan.”
   ”Pakolaisuus on pelottavan laajaa ja koskettaa meitä kaikkia Suomessa ja muualla monin tavoin. Asian kanssa selviämiseen on vain keksittävä keinot, olivatpa ne meidän toiveidemme mukaisia tai eivät.”
   Pyhtilän mielestä onnistumiseen on aina mahdollisuus, ja se on hänen mukaansa joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin harata ikuisesti vastaan.
   ”Ihmiset yhteen ja tekemään töitä yhdessä, harrastamaan ja viettämään aikaa! Näin kaikilla on parempi olla jatkossakin”, Pyhtilä uskoo.

Taivaslaulun rakkaustarina
Rauhan Tervehdys

Oulun kaupunginteatteriin Taivaslaulu-esityksen ohjannut Heta Haanperä kertoi syyskuussa toivovansa, että ensi-iltansa saanut näytelmä synnyttäisi vuoropuhelua ja toimisi sillanrakentajana erilaisten maailmankatsomusten välillä.
   Mitä arvioit Heta Haanperä, onnistuiko teatteriesitys tavoitteessaan?
   – Vaikea sanoa tarkasti, mutta olen saanut palautetta, että Taivaslaulu on helpottanut esimerkiksi työpaikoilla keskustelua lestadiolaisten työkavereiden kanssa. Nyt on ehkä uskallettu puhua aiemmin vaietuistakin asioista.
   Näytelmän ansiosta on ikään kuin luvallisempaa keskustella lestadiolaisuudesta, Haanperä arvioi.
   – Taivaslaulun teemat eivät liity pelkästään lestadiolaisuuteen, oman tien löytäminen koskettaa muitakin. Ehkä ei-lestadiolainen katsoja on siksi voinut jollakin tavoin samaistua esityksen lestadiolaisiin päähenkilöihin.
   Yhteys maailmankatsomusten välillä on pieniä puroja, ohjaaja kuvailee.

”Esivalta hoitaa rankaisemisen”
Rauhan Tervehdys

Marraskuun lopussa koko Suomi järkyttyi raiskausepäilyksestä Kempeleessä. Kempeleen seurakunnan nuortenillassa asia oli esillä pian tapahtuman jälkeen. ”Mua kyllä pelottaa” sanoivat nuoret avoimesti.
   Nuorisotyönohjaaja Antti Ristkari piti tammikuun alussa nuorten iltaa Kempeleen Vanhassa pappilassa. Marraskuisesta väkivallanteosta ei illassa enää puhuttu.
   Ristkari sanoo, että näin nopeasti asiat eivät kuitenkaan unohdu. Nuoret ovat aiempaa varovaisempia liikkuessaan Kempeleessä.
   – Huomaan, että erityisesti nuorten vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa eivät lähde yksin nuortenillasta kotiin. Jos kotimatkalle ei löydy kaveria, vanhemmat tulevat itse hakemaan nuoret pois. Tämä on muutosta aiempaan.

TEKSTIT: RIITTA HIRVONEN