Seurakuntien ja koulujen yhteistyöstä halutaan aiempaa avoimempaa
Vierailuja lähikirkkoon, seurakunnan päivänavausvuoroja, oppilaitospastorin vastaanotto, retriittejä opettajille. Koulujen ja seurakuntien yhteistyöllä on pitkä historia, ja se saa jatkuvasti uusia muotoja.
Kunnissa valmistellaan parhaillaan uusia opetussuunnitelmia, jotka ovat voimassa seuraavat kymmenen vuotta. Päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kirkon kanssa tekemälle yhteistyölle ei ole näköpiirissä suuria muutoksia. Koulut ovat kuitenkin entistä avoimempia uusille oppimisympäristöille ja yhteistyötahoille.
Kirkkohallituksen kouluyhteistyön asiantuntijan Tuula Vinkon näkemys on, että lähivuosina yleistyy käytäntö tehdä seurakuntien ja koulujen yhteistyöstä kirjallisia, koulukohtaisia sopimuksia.
Tähän saakka sopimuksia on tehty enemmän yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kanssa, mutta jatkossa tavoite on ulottaa yhteistyösopimukset myös peruskouluun ja lukioon.
– Sopimuskulttuuri on ajan tuote. Se, mitä on tehty vuosikymmeniä, ei ehkä kanna, kun väki vaihtuu molemmin puolin, Vinko toteaa.
Sopimusmallien testaus
alkaa pilottikunnissa
Kirkon ja koulujen yhteistyötä on viime vuosien aikana kyseenalaistettu esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden taholta. Vinkon mukaan pelisääntöjen ja toimintamallien kirjaaminen ylös onkin aiheellista.
Hän kertoo, että kouluyhteistyön sopimusmalleja ryhdytään testaamaan kuluvan vuoden aikana pilottikuntien ja -seurakuntien avulla. Sopimuspohjia on valmisteltu yhdessä Opetushallituksen kanssa.
Sopimukset eivät kuitenkaan yksin riitä, sillä luottamus syntyy lopulta ihmisten välille.
– On tärkeää, että ihmiset tulevat tutuiksi, silloin paperinmakuiset lauseet muuttuvat arjen teoiksi, Vinko painottaa.
Psykologi, kuraattori ja
oppilaitospastori vierekkäin
Yksi esimerkki hyvin toimivasta yhteistyöstä löytyy Oulun seudun ammattiopiston (Osao) Kaukovainion yksiköstä.
Huone numero 11030 on Oulun seurakuntien oppilaitospastori Katariina Pitkäsen työhuone. Sieltä hänet tavoittaa vähintään kahtena päivänä viikossa.
Viime lukuvuonna Oulun seurakuntayhtymä teki yhteistyösopimuksen oppilaitostyöstä niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun kanssa. Työtilojen tarjoaminen oppilaitoksista on konkreettinen esimerkki sitoutumisesta yhteistyöhön.
Oma työhuone oppilaitoksessa on Pitkäsen uralla ensimmäinen. Seinänaapureina työskentelevät oppilaitoksen psykologi ja kuraattori. Toisinaan kaikki kolme vaihtavat kuulumisia tai ratkovat yhdessä ongelmaa ovenpieliin nojaillen.
– Fyysinen läheisyys on tässä parasta. Yhteistyö on mutkatonta, Pitkänen kiittelee.
Kolmikosta jokainen pitää oveaan avoinna. Opiskelijoille ja henkilökunnalle on kerrottu, että kaikista avoimista ovista saa kävellä sisään.
Oppilaitospastorin luo hakeudutaan, jos elämässä on Pitkäsen sanoin ”ihmissuhdekiemuroita, kriisejä, surua tai jotain epämääräistä, josta ei saa kiinni”. Niitä käsitellään ovet kiinni.
Toisinaan myös opettajat soittavat ja kysyvät, voiko opiskelija tulla juttelemaan. Pitkäsen mukaan niin opiskelijat kuin henkilökunta tietävät, mistä ovesta saa tulla hakemaan apua.
– Seurakunnan työntekijöinä meidän on löydettävä oma paikkamme yhteisössä. Teemme lähinnä kasvatuksen ja sielunhoidon keinoin kaikkea sitä, mikä tukee yhteisön hyvinvointia.
Kumppaneita
kasvatustehtävässä
Tuula Vinko on ollut laatimassa kirkon ja koulun tekemän yhteistyön periaatteita kuvaavaa korimallia. Viime syksynä julkaistu neljän korin malli pohjautuu Opetushallituksen ohjeisiin.
Mallissa huomioidaan uskonnonvapaus, eli oikeus harjoittaa omaa uskontoaan mutta myös oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen.
– Uskonnollisille tilaisuuksille koulun tuleekin järjestää korvaava vaihtoehto, mutta koulun perinteisiin juhliin osallistuvat kaikki, hän kuvailee.
Vinkon oma näkemys on, että tulevaisuudessa periaatteista saavat yhä enemmän painoarvoa kulttuuriperinnön vaaliminen, yhteisölähtöisyys ja ennaltaehkäisevä tuki. Opetuspuolen koulut kyllä hoitavat itse, mutta kasvatustehtävään ne tarvitsevat yhteistyökumppaneita, kuten seurakuntia.
– Jos seurakunta ei aktiivisesti tarjoudu yhteistyöhön, koulut kyllä löytävät kumppaninsa muualta.
ELSI SALOVAARA