Koukeroisin kirjaimin latinaksi tehty todistus vahvistaa, että Catherinam Stöckell on kävellyt vähintään sata kilometriä keskiaikaista Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä.
Viimesyksyinen vaellus oli Kaisamarja Stöckellille irtiotto arjesta. Hailuodon seurakunnan palveluksessa tuli täyteen 15 vuotta.
Patikoinnista ja kulttuurihistoriasta nauttiva kanttori katsoi hetken sopivaksi suunnata pyhiinvaellukselle.
– Oli uskomaton tunne kävellä 1000-luvulla rakennetuilla silloilla ja ajatella, että samoja reittejä on kuljettu jo keskiajalta.
Apostoli Jaakobin
hautapaikka kiinnostaa
Santiago de Compostelan kaupunki Luoteis-Espanjassa kehittyi yhdeksi keskiajan kristittyjen tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista, kun siellä tehtiin hautalöytö, jonka jäänteiden otaksuttiin kuuluvan apostoli Jaakobille.
Uuden testamentin mukaan Jaakob oli yksi Jeesuksen opetuslapsista ja Johannes Sebedeuksen poika.
Islaminuskoiset tuhosivat kaupungin 900-luvun lopussa, mutta kaupunki ja kirkko rakennettiin uudelleen seuraavalla vuosisadalla.
Apostoli Jaakob oli perimätiedon mukaan innokas lähetyssaarnaaja. Hän kärsi marttyyrikuoleman Juudeassa.
Espanjaan haudatun Jaakobin hautapaikka oli päässyt unohtumaan, kunnes erakkomunkki Pelagius löysi sen 900-luvun puolivälissä. Ensimmäinen pyhiinvaeltaja haudalla kävi vuonna 950. Suosittu pyhiinvaelluskohde paikasta tuli 1100-luvulla.
Oman aikansa
massaturismia
Keskiajalla liki jokainen kristitty osallistui pyhiinvaellukselle edes kerran elämässään.
Elämää hallitsivat kristinusko ja kirkko. Pyhiinvaellukselle lähdettiin keskiajalla uskonnollisista syistä: haluttiin osoittaa kiitollisuutta tiettyä pyhimystä kohtaan ja anoa anteeksi syntejä.
Myös seikkailunhalu ja toivo saada apua erilaisiin vaivoihin houkuttivat liikkeelle, vaikka matkanteko oli vaivalloista ja vaarallistakin.
Kun elämä maallistui ja mukavuudenhalu valtasi alaa, pyhiinvaeltajien määrä väheni. Suosio on elpynyt 1970-luvulta alkaen.
Nykyisin syy vaellukselle lähtöön ei enää useinkaan ole hengellinen, ehkä ennemmin henkinen.
Stöckell vertaa yksin kävelemistä meditaatioon.
– Kävellessä on aikaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Itse huomasin, että aika pieniä ovat asiat, joita kotimaassa murehdin. Nyt jaksan paremmin suhtautua arjen pieniin ärsyttäviin asioihin, Stöckell summaa.
Hänen mukaansa monet pitävät pyhiinvaelluksia oikeastaan rauhantyönä: kun eri tavalla ajattelevat ihmiset taittavat matkaa yhdessä ja kokkaavat yhdessä illallista majapaikassa, ehditään vaihtaa näkemyksiä monenlaisten ihmisten kanssa toisia kunnioittavassa hengessä.
Vaeltaja majoittuu
vaatimattomasti
Pyhiinvaellusreiteillä on tarjolla monenlaisia vaatimattomia, vaeltajille tarkoitettuja majataloja.
Yösijaa niistä ei voi varata etukäteen, vaan petipaikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Etusijalla ovat kävellen vaeltavat ja itse reppuaan kantavat.
– Repunkantopalveluitakin on saatavilla, Stöckell sanoo.
Hän yöpyi muun muassa luostarin raunioille tehdyssä majapaikassa.
– Sähköä tai kuumaa vettä ei ollut, mutta puutteet korvasi tunnelma ja illallinen kynttilän valossa, tähtitaivaan alla.
Kanssavaeltajiin tutustuminen oli Kaisamarjalle vaelluksen antia parhaasta päästä.Kohti Santiago de Compostelaa vaelsi eri puolilta maapalloa tulevia ihmisiä: kristittyjä, katolisia, heitä, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa.
– Matkaa saa tehdä yksin niin halutessaan. Jos matkanteko tuntuu helpommalta toisten kanssa, seuraa löytyy aina.
Pyhiinvaellusreitin varrella olevat kirkot ovat pääsääntöisesti auki. Kaisamarja käytti tilaisuutta hyväksi ja astui sisään.
– Poikkesin moneen kirkkoon ja saatoinpa laulaa virrenkin hienon akustiikan kivikirkoissa. Aluksi ujostelin ja lauloin vain ollessani yksin, lopulta muulloinkin. Sainkin lempinimen ”Se kauniisti laulava suomalainen”, Stöckell hymyilee.
Messuihinkin hän osallistui.
– Moni kirkkorakennus oli arkkitehtonisesti kaunis, mutta minun makuuni turhan ylenpalttisilla yksityiskohdilla kuorrutettu: oli pikkutarkkoja puuveistoksia, kultauksia ja muuta. Esimerkiksi koko korttelin kokoisessa Burgosin katedraalissa tuli sellainen olo, että liika on liikaa.
– Rakennuksista oikein huokui, kuinka kirkot ja katedraalit olivat keskiajalla vallan ja rahan näyttämö. Kerjäläiset kylläkin päivystivät kirkon ulkopuolella edelleen.
Kenkiin ja sukkiin
sijoittaminen kannattaa
Varsinaisella vaellusreitillä kilometrejä kertyi 715. Lisäksi iltaisin kierreltiin tutustumassa kulloiseenkin kylään tai kaupunkiin.
– En kokenut vaeltamista suorituksena vaan etuoikeutena.
– Jalkoja saattoi särkeä joskus öisin, mutta voimat palautuivat yön aikana. Olen kiitollinen, että pääsin perille. Osa joutui keskeyttämään.
Kaisamarjan valitsemalle reitille osui välillä rankkojakin nousuja vuoristokyliin.
– Kestävyyskuntoa kysytään, joten harjoittelu on tarpeen. Itse ajoin kesällä ostamani vaelluskengät sisään tekemällä Hailuodossa 25 kilometrin kävelyretkiä reppu selässä.
Välineurheilua pyhiinvaelluksen ei ole tarkoitus olla, mutta hyviin perusvarusteisiin kannattaa satsata.
– Kengät ja sukat maksoivat enemmän kuin lentolippuni, Stöckell sanoo.
Pyhiinvaellus päättyy Santiago de Compostelan katedraaliin.
Siellä vaeltajilla on tapana koskettaa katedraalin ovensuuta.
Katoliset vaeltajat nousevat lisäksi pääalttarille syleilemään suurta kullalla ja jalokivillä koristeltua Jaakobin patsasta ja laskeutuvat alttarin alle, missä 900-luvulla löydettyjä luita säilytetään hopealippaassa.
– Katoliset uskovat, että Santiago de Compostelaan vaeltamalla saa kaikki synnit anteeksi. Itse en nyt ajattele syntejäni kuitatuksi, Stöckell naurahtaa.
MINNA KOLISTAJA
Kommentoi juttua ja anna palautetta täällä
Kampasimpukka on Santiagon-vaeltajan tunnus
Santiago de Compostelassa pyhiinvaelluksella käyneen tunnisti jo keskiajalla hattuun kiinnitetystä kampasimpukasta. Siitä, miksi tunnus on juuri kampasimpukka, on monta eri tarinaa.
Arkisin on viittaus Jaakobin ammattiin: hän oli kalastaja. Kuoresta oli myös hyötyä vaelluksella: sitä saattoi käyttää vesikauhana tai lautasena. Simpukasta saattoi tulla pyhiinvaeltajien merkki myös siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä oli rannoilla helposti matkamuistoksi saatavilla.
Legendan mukaan Jaakob oli saarnannut evankeliumia Espanjassa, minne hänen ruumiinsa ihmeellisesti siirtyi.
Tarinan mukaan Jaakobia oltiin laivaamassa Espanjaan, kun laiva lähellä rannikkoa joutui myrskyyn ja Jaakobin ruumis huuhtoutui mereen. Jonkin ajan kuluttua se ajautui rantaan kauttaaltaan simpukoiden peitossa.
Toisen version mukaan maissa vietettiin häitä, kun laiva rantautui ja pelästytti sulhasen hevosen, joka syöksyi mereen mies selässään. Ihmeen kautta sulhanen pääsi takaisin pintaan, simpukoita vaatteissaan.
Simpukan pinnan uurteiden ajatellaan kuvaavan useita pyhiinvaellusreitistöjä, jotka kaikki johtavat samaan päätepisteeseen, Pyhän Jaakobin haudalle Santiago de Compostelan katedraaliin.
Vuonna 2015 Santiago de Compostelassa rekisteröitiin noin 262 000 pyhiinvaeltajaa. Heistä 898 oli suomalaista.