Anna-Liisa Piekkola

Taivaallista ääntä Hailuodosta

14.1.16

Neljä naista soittaa Hailuodon kirkolla. Käsissä on vähän kolhon näköiset, kulmikkaat metalliputket, mutta niistä lähtevä ääni on suloinen.
   – Chimeskellojen ääntä on usein kuvattu taivaalliseksi ääneksi, sanoo Hailuodon kanttori Kaisamarja Stöckell.
   Tätä helkyntää on Hailuodossa kuultu keväästä 2015. Harjoituksissa on kulkenut 6–7 aktiivisen soittajan porukka. Seurakunnan kuoro oli soittanut chimeskelloja jo aikaisemmin.
   Ensimmäinen kahdeksan kellon sarja hankittiin edesmenneen suntion Juhani Seinijoen omaisten tekemällä lahjoituksella.
   – Jussi piti kellonsoittoa työssään tärkeänä, joten meistä oli sopivaa hankkia muistoadressirahoilla kellosarja, Stöckell kertoo.
   Nyt seurakunnalla on 37 kelloa, kolmen oktaavin sarja. Rahat uusiin kelloihin kerättiin ompeluseuroissa ja puolet saatiin kirkkokuorolta.
   Yksi kello on kuin yksi pianon kosketin. Instrumentti on siis koko sarja, ei yksittäinen kello.
Yhtyeen jäsenet soittavat pääsääntöisesti kahta kelloa, kahta vierekkäistä säveltä. Osa hallitsee muunnesävelten soiton kolmannella kellolla.
   – Haastavinta on saada ääni ylipäätään syntymään. Varsinkin pieniä kelloja on vaikea soittaa, kun vasaraosa on niin lyhyt. Korkea ääni ei saa kuulua liian terävästi. Matala kello helpompi saada soimaan, kertoo kokemuksiaan yhtyeessä soittava Sisko Heikkinen.
   Oma opettelunsa on myös kellojen ”sammuttamisessa”. Se tapahtuu painamalla kello soittajan omaan rintaan tai käsivarteen. 
   – Sammuttaminen pitää oppia tai muuten on kuin soittaisi pianolla koko ajan pedaali pohjassa, Kaisamarja Stöckell vertaa.
   Chimesyhtyeeseen otetaan mieluusti muutamia aikuisia, jotka osaavat lukea nuotteja ja pystyvät sitoutumaan säännölliseen harjoitteluun.
   Tänä keväänä Stöckell aikoo perustaa myös chimesryhmän koululaisille.

MINNA KOLISTAJA

Oletko kuullut chimeskellojen soittoa? Kiinnostaisiko sinua oppia soittamaan niitä?

Kommentoi ja anna palautetta täällä

Chimes- vai käsikello?

•        Suomen seurakunnissa soitetaan kahdenlaisia kelloja.
•        Käsikello muistuttaa ulkonäöltään valettua kirkonkelloa. Chimeskello on metalliputki, jossa kielimekanismi on eräänlainen vasara.
•        Käsikellojen historia juontaa 1690-luvun Englantiin, missä ne kehitettiin alun perin kirkonkellojen soittomelodioiden harjoituskelloiksi.
•        Ensimmäisiä chimeskellojen tapaisia bambusoittimia käytettiin jo tuhansia vuosia sitten Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa. Nykyiseen muotoonsa ne kehittyivät 1980-luvulla Yhdysvalloissa.
•        Chimeskelloja soitetaan Oulujoen ja Karjasillan seurakunnissa, käsikellot ovat käytössä Pulkkilan kappeliseurakunnassa.