Viisikymppinenkin muuttuu – ja vielä parempaan suuntaan. Tähän uskottiin Oulun seurakuntayhtymän 50-vuotisjuhlallisuuksissa sunnuntaina.
Tilaisuuden panelistit, projektipäällikkö Terhi Jormakka Kirkkohallituksesta, Karjasillan kirkkoherra, lääninrovasti Juhani Lavanko ja Oulun yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Arto Kivioja, totesivat, että 20 vuoden perästä – ja jo aiemminkin – Oulun yhtymä on aiempaa kevyempi hallinnoltaan, uskaliaampi yrittämään, vaikka erehtyisi, notkeampi muutoksille ja maantieteellisesti laajempi.
– Yhtymään kuuluvien seurakuntien itsenäisyys on lisääntynyt ja niiden erilaisuutta ymmärretään aiempaa paremmin, visioi Kivioja.
Jormakka korosti sitä, että aiempaa paremmassa seurakuntayhtymässä etsitään rohkeasti kaikkien seurakuntien yhteistä etua sen sijaan, että vedettäisiin ”kotiin päin”.
– Koko kirkossa työntekijöiden määrä vähenee, jäljelle jäävää henkilöstöä käytetään aiempaa tehokkaammin, Jormakka kertoi säästötarpeisiin liittyvän tosiasian.
Historia opettaa millaiset
liitokset kestävät
Panelistit olivat samaa mieltä siitä, että Oulun seitsemän seurakunnan työntekijöiden on tulevaisuudessa esimerkiksi lomituksien sujumiseksi ylitettävä myös seurakuntarajoja. Myös tehtäväkuvien laajentuminen on mahdollista henkilöstön vähetessä.
Tulevaisuuden näkyjen perään kyseli juhlatilaisuuden juontaja, seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatus.
– Historia opettaa ainakin sellaisten valtiollisten yhteistyömallien ja liitosten hajonneen, joissa on riidelty, suuremmat ovat käyttäneet valtaa pienempien yli ja joissa vähemmistöjä on sorrettu ja samankaltaisuuteen pakottaminen on jyllännyt, Naatus totesi alkusanoiksi.
Muutoksien hyödystä
pitää olla varmuus
Paneelissa syntyi keskustelua yhtymään kuuluvista erityispalveluista, kuten viestintä, sairaalasielunhoito, perheneuvonta ja oppilaitostyö.
Työntekijöiden ja luottamushenkilöiden parissa on näkemyksiä, että näitä niin sanottuja yhteisiä työmuotoja voitaisiin tehdä myös paikallisseurakunnista käsin.
Jos tällaisiin ratkaisuihin päädyttäisiin, muutoksen hyödystä on oltava varmuus, Lavanko korosti.
Haukiputaalta yhtymän juhlaan oli tullut muun muassa Marja Manninen. Luottamushenkilönä toiminut Manninen sanoi kaipaavansa itsenäistä Haukiputaan seurakuntaa, vaikka toteaa, että yhtymään liittymisestä vuonna 2013 on ollut myös hyviä seurauksia.
– Seurakuntatalolla oli aiemmin enemmän elämää. Työntekijät olivat tuttuja ja heitä näkyi siellä.
RIITTA HIRVONEN