Yhtymä on mahdollisuus seurakunnille

Viime sunnuntaina juhlittiin Oulun seurakuntayhtymän 50-vuotistaivalta. Messun jälkeen pidettiin seminaari. Kun ensin oli vilkaistu peräpeiliin, pyrittiin katse sen jälkeen suuntaamaan edessä olevaan tiehen.
   Tiekartalla näkyi edelleen yhtymärakenne. Jossakin kauempana häämötti uusia liittymiä, mutta niiden nimikylteistä ei saanut vielä selvää. Ja näyttihän siellä olevan edelleen myös mutkia ja kuoppia.
   Yhtymärakenne on jakanut mielipiteitä niin Oulussa kuin koko kirkossa. On kritisoitu hallinnon monimutkaisuutta ja paisumista, työnjakoa yhtymän ja seurakuntien välillä, epätasa-arvoa seurakuntien välillä. Pahimmillaan yhtymästä on tehty eräänlainen mörkö.
   Ongelmia liioitellaan helposti. Nykyinen kirkkolainsäädäntö antaa seurakuntayhtymille varsin vapaat kädet hallintonsa ja toimintansa organisointiin.
   Kun sitä halutaan järjestellä uudelleen, on vain saatava aikaiseksi yhteinen tahtotila. Tässä työssä on tärkeää kuulla ennen muuta yhtymän seurakuntien ääntä, sillä ne vastaavat kirkon perustehtävästä.  Yhtymän toiminnot ovat tukipalveluja.
   Monet, nyt vielä itsenäiset seurakunnat käyvät kamppailua olemassaolonsa puolesta. Uhkana ovat oma heikko talous, kuntaliitos tai molemmat.
   Sopivalla tavalla rakennettu seurakuntayhtymä on tällaisessa tilanteessa varteenotettava vaihtoehto. Seurakunta säilyttää toiminnallisen itsenäisyytensä ja saa tuekseen taloudellisesti leveämmät hartiat.
   Seurakuntien toiminnalliselle yhteistyölle yhtymärakenne tarjoaa luontevan lähtökohdan. Tällä saralla on vielä monia mahdollisuuksia käyttämättä.
   Parhaimmillaan seurakuntayhtymiä voitaisiin kehittää voimavaraksi, jotka epäitsekkäästi toimimalla turvaisivat kirkon läsnäolon ihmisten elämässä heidän asuinpaikastaan riippumatta.

HANNU OJALEHTO