Tulevaisuudessa papiksi valmistuvilla on takanaan yhä enemmän ikävuosia ja työkokemusta muilta aloilta. Suuntaus on sama koko maassa.
Oulun seurakunnissa on parasta aikaa harjoittelussa kuusi teologian opiskelijaa. Heistä suurin osa on vaihtamassa kokonaan alaa. Yksi opiskelijoista on Tuiran seurakunnassa harjoitteluaan tekevä Alma Tuiskula.
Hänen kalenterissaan perjantain viimeinen merkintä on kello 13. Silloin Tuiskula pitää Lähetyksen puoti ja paja Siivessä hartauden.
Kolmannen vuoden opiskelija odottaa innokkaana pääsevänsä puhumaan lähetystyöstä naisten aseman parantajana.
Pappeus tuntuu kutsumukselta, johon hän on päättänyt nyt tarttua.
– Kun mietin lukiossa, mitä lähtisin opiskelemaan, teologia oli yksi vaihtoehdoista, mutta historia vei silloin voiton, Rovaniemeltä aikoinaan Ouluun opiskelemaan muuttanut Tuiskula kertoo.
Harjoittelussa vietetty alkuvuosi onkin tuntunut hänestä eräänlaiselta aikamatkalta, sillä Oulu on tuttu ja tuntuu toiselta kotikaupungilta.
Filosofian maisteriksi valmistuttuaan Alma Tuiskula aikoi suuntautua arkistoalalle. Työn alla oli kuitenkin jo toinen tutkinto kansantaloustieteestä. Kauppatieteiden maisteriksi hän valmistui 2011.
Seuraavana vuonna hän muutti Oulusta Seinäjoelle. Neljän kuukauden projektityö Seinäjoen seurakunnassa venyi liki neljään vuoteen, kun Tuiskula siirtyi arkistojen järjestelystä suoraan töihin taloustoimiston puolelle. Seurakunnan radiotoiminnassa hän on edelleen mukana vapaaehtoisena.
– Olen nähnyt kirkon toimintaa monesta eri vinkkelistä, hän naurahtaa.
Harjoittelussa kirkastuvat
kiinnostuksen kohteet
Höyhtyän ostoskeskuksen ja Karjasillan kirkon välissä sijaitsevassa Siivessä Karjasillan seurakunnan lähetyssihteeri Paula Rosbacka toivottaa tulijat tervetulleiksi ja kehottaa ottamaan kahvia. Pöydissä istuu jo kymmenkunta aktiivista Siivessä kävijää.
Aluksi teologiharjoittelija Alma Tuiskula kertoo itsestään. Lyhyt hartaus pitää sisällään raamatunkohtien ja virsien lisäksi pohdintaa lähetystyön vaikutuksesta naisten asemaan kehitysmaissa.
Lopuksi Tuiskula kannustaa kysymään ja kommentoimaan. Joukossa on lähetyskentillä käyneitäkin, ja useampi kertoo kokemuksistaan.
– Olipa kiva, että tuli noinkin paljon keskustelua, tuleva pappi intoilee tilaisuuden jälkeen.
Teologiharjoittelu pitää sisällään paljon erilaisiin seurakunnan tapahtumiin osallistumista. Tuiskula kertoo olleensa edellisenä päivänä laitoshartaudessa ja maahanmuuttajapiirissä.
– Harjoittelussa pääsee testaamaan, mikä voisi olla oma tulevaisuuden työala seurakunnassa.
– Minua kiinnostavat seniorityö ja kansainvälinen työ. Hiljaisuuden toimintakin, kuten retriitit, voisi olla minun juttuni.
Papin työssä Tuiskulaa kiehtoo se, että jokainen päivä on erilainen. Se on myös arkisto- ja toimistotöihin verrattuna ihmisläheistä.
Omat kokemukset
jakoon puheessa
Seuraavan viikon sunnuntaina Alma Tuiskula tutkii Tuiran kirkon sakastissa kirkkokäsikirjaa yhdessä ohjaajansa, kappalainen Lauri Kujalan kanssa.
Iltamessun alkuun on puoli tuntia, ja marssiaskeleet alkavat olla selvät. Tuiskula pitää messussa puheen ja avustaa ehtoollisen jaossa. Kujala toimii liturgina. Seuraavaksi etsitään päälle valkoiset albat.
Kymmenen minuuttia ennen messun alkua paikalle saapuvat myös kanttori ja seurakuntamestari. On yhteisen rukouksen aika.
– Aloin lukea tämän sunnuntain tekstejä heti, kun tiesin vuoroni, ja mietin mikä olisi kantava teema. Muistivihko on kulkenut mukana koko ajan, Tuiskula kertoo ennen kirkkosaliin astumista.
Messun jälkeen hänellä on taas aihetta iloon, sillä eräs kuulija tulee kiittämään puheesta, jonka idea lähti Anthony Dorrin kirjasta Kaikki se valo, jota emme näe.
– Palautetta on aina kiva saada. Tuleva palaveri ohjaajan kanssa sen sijaan vähän jännittää. Hyvä kuitenkin, että kaikki käydään tarkasti läpi, sillä nyt on se hetki oppia.
ELSI SALOVAARA