Pitääkö kristityn olla kiltti?

3.2.16

Käännä toinenkin poski ja anna anteeksi seitsemänkymmentä mitä lie kertaa. Pitääkö kristityn olla kiltti?
   Oliko Jeesus itse kiltti maanpäällisen toimintansa aikana? Vai oliko hän hyvä? Mikä on kiltteyden ja hyvyyden ero?
   Kiltteys perustuu pelolle. Kiltti painaa katseensa, on hiljaa ja pyrkii miellyttämään muita.
   Jos Jeesus olisi ollut kiltti, hän tuskin olisi lähtenyt haihattelemaan profeetaksi ja parantajaksi. Hän olisi varmaankin jatkanut rakennusmiehen hommia ja pitänyt huolta äidistään, kuten kunnon pojan kuuluu.
   Tohtori Sara Savage painottaa kirjassa Jesus and Psychology, että Jeesuksen hyvyyteen liittyy anteliaisuuden ja anteeksiantamisen lisäksi suoruus ja selkeä rajojen asettaminen. Jeesus kulki omaa tietään, vaikka häntä suvun toimesta epäilemättä painostettiin muuhun.
   Jos hän olisi ollut kiltti, hän ei olisi uhmannut valtaa pitäviä, mikä tuntui tuottavan pelkkiä vaikeuksia kaikille.
Jos Jeesus olisi ollut kiltti, maailmamme näyttäisi nyt kovin erilaiselta.
   Vääränlaisen kiltteyden vuoksi moni hieno ihminen on laonnut toisen ovimatoksi. Ovimattona oleminen voi tuntua oikealta valinnalta, kun on joutunut manipuloijan kynsiin, mutta sellainen kiltteys vain mahdollistaa pahan jatkumisen.
   Jos tulee lyödyksi – kämmenellä poskelle tai salakavalammin suoraan sisimpään – voi sanoa: ”Auts. Minulla on toinenkin poski. Tahdotko tuottaa lisää kipua?”
   Ja jos pää on pyörinyt kuin väkkärä, ja molemmat posket ovat tulipunaiset iskuista, voi sanoa: ”Rukoilen puolestasi. Mutta koska minäkin olen tärkeä, lähden pois. Varjelen itseäni, vaihdan sisimpäni lukot. Annan meille molemmille anteeksi, että emme tämän paremmin osanneet.”
   Kiltteys mahdollistaa kaiken jatkumisen ennallaan. Hyvyys mahdollistaa muutoksen.