Ehtoollisen voi nauttia myös yksityisesti

16.3.16

Leipä ja viini tulevat seurakunnan työntekijän mukana myös koteihin

Kun sunnuntaiaamun jumalanpalvelus kirkossa päättyy, saattaa pappi tai diakoniatyöntekijä seuraavaksi kiiruhtaa seurakuntalaisen kotiin. Mukaan hän ottaa messussa siunatut ehtoollisaineet, viinin ja leivän.
    Oulun tuomiokirkkoseurakunta markkinoi kotiehtoollista tänä keväänä aiempaa aktiivisemmin. Jokaiselle kuukaudelle on nimetty yksi sunnuntai, maaliskuussa sunnuntai 20.3., jolloin kotiehtoollisen viettämiseen tarjotaan erityinen mahdollisuus.

Kotiehtoollinen on
sairaan ehtoollinen

Tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisen Ari-Pekka Metson mukaan kotiehtoollisen kaukaisimmat juuret ovat 100-luvulla. Metso arvioi, että pitkästä perinteestä huolimatta seurakuntalaiset eivät välttämättä tunne seurakunnan tarjoamaa käytäntöä. 
   – Lähtökohtana on osallistuminen yhteiseen jumalanpalvelukseen, mutta aina se ei ole mahdollista. Esteenä messuun tulemiselle voivat olla sairaus, korkean iän tuomat vaivat tai liikuntarajoitteet.
   – Kirkkokäsikirja puhuukin sairaan ehtoollisesta, Metso korostaa.
   Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyöntekijä Kirsi Karppinen ja Karjasillan seurakunnan vanhustyön diakoniatyöntekijä Asta Leinonen näkevät, että kotiehtoollinen vastaa huoleen, etteivät ihmiset jäisi esimerkiksi juuri sairauden vuoksi pois jumalanpalveluselämästä.

Jokainen
koti kelpaa

Metso kertoo, että kotiehtoollisen sisältöä voidaan soveltaa tilanteen mukaan. Poikkeuksetta kaavaan kuuluvat rippi, synnintunnustus ja synninpäästö sekä ehtoollisen asetussanat. Muuten toteutus voi olla pelkistetty ja yksinkertainen.
   Laulettavat virret ovat usein seurakuntalaisen toiveita.
   Paikka tai osallistujien määrä eivät ratkaise ehtoollisen pyhyyttä tai merkityksellisyyttä, Metso korostaa.
   – Kristus on sakramentissa läsnä, vaikka paikalla olisi vain kaksi tai kolme ihmistä.
   Seurakunnista rohkaistaan kysymään kotiehtoollista arkailematta.
   – Nurkkia ei tarvitse siivota etukäteen. Yhteys syntyy muista asioista, ja tilanteen painopiste on ehtoollisen hengellisessä merkityksessä, Metso toteaa.
   Kirsi Karppinen korostaa myös kiireettömyyttä. Ihmisen tulee voida tuntea, että työntekijä on tilanteessa häntä varten.
   – Näen kotiehtoollisen kohtaamisena, jossa on sielunhoidollinen näkökulma. Usein näissä tilanteissa käydään elettyä elämää perusteellisesti läpi.

Tuttua työntekijää
helppo pyytää

Seurakunnasta riippuen myös diakoniatyöntekijä voi toimittaa kotiehtoollisen kirkkoherran luvalla.     Vanhustyötä tekevä Asta Leinonen kertoo, että kotiehtoollisten taustalla on usein seurakuntalaisen ja työntekijän pitkä yhteinen taival.
   – Kun ihmisten välillä vallitsee jo valmiiksi luottamus, tuttua työntekijää on helppo lähestyä ja pyytää käymään.
   – Ehtoollinen on yhteyden, armon ja rakkauden ateria, jota sairauden tai muiden elämän tuomien rajoitteiden ei toivoisi katkaisevan.
   – Ehtoollisessa on kysymys lahjasta, jonka vastaanottamisen mahdollisuuden soisi kaikille sitä kaipaaville, Leinonen kiteyttää.
   Seurakunnissa vietettiin yksityisiä ehtoollisia vuonna 2014 noin 6 300 kertaa. Niihin osallistui lähes 15 500 henkilöä.  
   Mahdollisuus kotiehtoolliseen on kaikissa seurakunnissa.

MAARIA KESKITALO

Artikkeli on osa lehteä 10/2016