Hyvän ja pahan taistelu on ihmisen osa

22.3.16

Lapsi tarvitsee aggressionsa säätelyyn mallia muilta, perheneuvojien neuvottelupäivillä todettiin

Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa? Tätä kysyttiin viikonloppuna kirkon perheneuvonnan valtakunnallisilla neuvottelupäivillä Kokkolassa.
   Aiheesta luennoivat psykoterapeutti, antropologi ja pappi Olavi Louheranta sekä psykiatri, psykoanalyytikko Hannu Säävälä.
   Louherannan mukaan ihmiset eivät ole joko hyviä tai pahoja, vaan meistä löytyy aineksia molempiin.
Hän muistutti, että monilla pahoiksi ja julmiksi pidetyillä asioilla on juurensa ihmisen varhaisessa kehityksessä, evoluutiobiologiassa.
   – Ilman julmuutta ihmislaji olisi hävinnyt. Selviäminen on sidottu aggressioon ja aggressiiviseen käyttäytymiseen, jota sosiaalisuus säätelee.
   Säävälä näkee, että aggressio on luonnollinen ja välttämätön osa elämää esimerkiksi lapsen kasvussa ja irtaantumisessa vanhemmistaan.

”Taistelu on
ihmisen osa”

Oulun perheasiain neuvottelukeskuksen johtava perheneuvoja Ilkka Kurjenmäki ja perheneuvoja Marja Haapakoski tähdentävät, että aggressiota ja vihaa on osattava säädellä, vaikka ne ovat normaaleja ihmisen tunnetiloja. 
   – Hallitsemattomuus johtaa helposti pahoihin tekoihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen olisi paha.
   – Meidän täytyy jatkuvasti päivittää itsessämme olevan hyvän ja pahan suhdetta. Emme voi kitkeä meissä olevaa pahuutta pois, mutta voimme olla sen suhteen hereillä, jotta se ei yllätä meitä.
   – Voimme myös ruokkia meissä olevaa hyvää, Kurjenmäki sanoo.
Raamatussa Job kohtasi pahuutta. Myös Paavali sanoi, että hänessä taistelee hyvä ja paha.
   Taistelu onkin Haapakosken mukaan ihmisen osa.
   Nyky-yhteiskunnassa aggressio on yleinen ilmaus kuvattaessa ihmisen perusluonnetta.
   – Se on sanana inhimillisempi kuin pahuus ja helpompi hyväksyä osaksi itseään. Jokaisella on kuitenkin vastuu teoistaan, Haapakoski miettii.
   Säävälä väittää, että vaikka pyrimme ylevään, aggression hallitsevaan käyttäytymiseen, myös pimeä puoli kiehtoo meitä kaikkia.
   – Ihmisen mielen ristiriitaisuus johtaa väistämättä tarpeeseen suojautua. Aggressio on oivallinen keino piilottaa oma riippuvuus toisista ihmisistä.

Moraalin rakentaminen
aiempaa vaikeampaa

Olavi Louherannan mukaan kyky ottaa toinen ihminen huomioon ei ole sisäsyntyistä vaan opittua. Siksi on tärkeää, että aggression säätelyä opitaan esimerkkien avulla jo lapsuudessa.
   Mikäli yhteiskunnan moraali on heikko, moraalin opettamisen tilalle nousee tekninen valvonta, jonka avulla pyritään välttämään ristiriitoja ja luomaan turvallisuutta ihmisten välille.
   – Koska suomalaisessa yhteiskunnassa ei enää ole yhtenäistä moraalia, johon voisimme tukeutua, oman moraalin rakentaminen on aiempaa vaikeampaa. Moraalin tuottaminen on jokaisen henkilökohtainen projekti, Kurjenmäki pohdiskelee.
   Sekä neuvottelupäivien luennoitsijat että perheneuvojat sanovat luottavansa siihen, että itseään voi ryhtyä rakentamaan uudestaan myöhemminkin, vaikka oppia aggression säätelyyn, moraaliin tai turvallisuuteen ei olisi lapsuudessa ollutkaan tarjolla.

Toivo elää
vaikeinakin aikoina

Haapakoski ja Kurjenmäki kohtaavat työssään jatkuvasti tilanteita, joissa asiat ovat kärjistyneet ja ihmissuhteissa on tapahtunut ylilyöntejä.
   He ovat nähneet, kuinka kriisin keskeltä löytyy toivo muutokseen ja usko siihen, että elämä kantaa vaikeuksista huolimatta.
   Perheneuvojien mielestä on positiivista, että ihmiset havahtuvat kriisiinsä, hakevat apua ja haluavat muutosta.
   – Aina ihminen ei itse kykene vapautumaan pahuutensa tuottamasta syyllisyydestä, vaan hän tarvitsee siihen kokemuksen armosta, Jeesuksen sovitustyöstä, Kurjenmäki lisää.

EIJA AHOKANGAS

Artikkeli on osa lehteä 11/2016