Kun Ylikiimingin Aittokylässä asuva Tiina Kääriä ryhtyy leipomaan, hänen ei tarvitse lähteä kauppaan hakemaan kananmunia.
Viisihenkisen Kääriän perheen munavarannoista pitävät huolen pihan kanalassa asustelevat Kaino-Vieno, Klaara, Minni, Iines ja Sirkku. Ja oman osansa tekevät toki kukotkin, Keisari ja Hilma.
– Keisari on tällainen hieman kulahtanut rokkikukko, Tiina Kääriä naurahtaa.
Kaulaan tulleesta sulkasadosta kärsinyt Keisari on yhä paljaskaulainen, sillä Kääriän mukaan sen ”rouvat” nyppivät kaulaan kasvavat uudet sulat pois.
Kanat ja Keisari-kukko muuttivat Tiinan ja Joukon sekä perheen poikien Antin, Simon ja Jussin pihamaalle toissa kesänä.
– Olin haaveillut kanoista jo pari vuotta ja perehtynyt niiden hoitoon. Kun sitten serkkuni mainitsi, että he luopuvat kanoistaan, päätimme ottaa heidät tänne, Tiina Kääriä kertoo.
Ankkalinnalaisten
kaimoja
Kaikki kanat on nimetty Ankkalinnan asukkaiden mukaan. Perheessä ollaan innokkaita Aku Ankan lukijoita, ja kun uusien perheenjäsenten nimien haluttiin olevan yhdenmukaisia, inspiraatiota etsittiin sarjakuvahahmoista.
Hilma sen sijaan on edelliskeväänä syntyneestä tipujoukosta, joille ei enää haettu kaimoja Ankkalinnasta. Hilma ehdittiin jo nimetä, ennen kuin selvisi, että se onkin kukko. Naisellinen nimi ei kuitenkaan ole sen vientiä kanaparvessa haitannut.
Pääsiäiseksi kanalaan saataneen kotkotuksen sekaan myös piipitystä, sillä Kaino-Vienolla on hautominen kesken.
Kolme viikkoa kestävän hautomisen aikana kanat ovat melkein kuin horroksessa. Munien päällä istumisen keskeyttävät vain syömiset ja juomiset.
– Hautomista varten kanalassa on oltava pimeä nurkkaus, jossa kana saa olla rauhassa, Kääriä kertoo.
Kahden rakennusalan ammattilaisen perheessä kanalan suunnittelu oli suhteellisen helppoa. Pimeän nurkkauksen lisäksi pitää huolehtia siitä, että kanalassa on myös päivänvaloa tarjoava ikkuna, orsi nukkumista varten ja tepastelutilaa.
Helppohoitoisia
lemmikkejä
Kanojen hoito on Tiina Kääriän mukaan helppoa. Ne tarvitsevat vain ruokaa, juomaa ja välillä purujen vaihdon kanalan lattialla.
Maatiaiskanat munivat noin kolme munaa viikossa, kesällä jopa munan per päivä.
Tehokanaloissa tahti on toinen. Jotta kanat jaksaisivat tehdä munia, ne syövät myös munankuoren murusia. Niistä ne saavat kalkkia, jota tarvitaan uusien munien tekemiseen.
Kanat munivat aamupäivän aikana ja Tiina Kääriä käy poimimassa munat yleensä töistä tultuaan. Samalla hän tervehtii kanalan asukkeja.
Aivan kuten koirat Puppe ja Tiitu, ankat Repe ja takaperin uiskenteleva Pakki sekä kissat Tiuhti, Viuhti, Pörri ja Viiru, kanat ovat Kääriän taloudessa enemmän perheenjäseniä kuin ruoantuottajia.
– Nämä meidät kanat ja kukot saavat asua täällä senkin jälkeen, kun ne eivät enää tee munia.
ELSI SALOVAARA