Tuukka Myllymäki kertoo ohjaajana kuuntelevansa kaikkia. Päätökset hän tekee kuitenkin oman mielensä mukaisesti

Kivun ja lohdun tulkkeina

16.3.16

Pääsiäismusikaali tarjoaa samaistumiskohteita kirkonpenkissä istuville

Laittakaa korvat tukkoon! Nyt voi hieman paukkua, täällä harjoitellaan uutta kohtausta, ohjaaja Tuukka Myllymäki huutaa kuuluvalla äänellä.
   Tuiran kirkkosalin penkeissä istuva viisikymmenpäinen kuorolaisten joukko hiljenee. Kolme mustiin pukeutunutta naista alkaa lyödä tummilla nuijilla puista ristiä. Iskujen pauke saa lisävoimaa taustanauhoista.
   Ääni luo pahaenteistä tunnelmaa, kunnes musiikki hiljenee.
   – Kiitos, se oli siinä. Missä on Jeesus? INRI-pääsiäismusikaalia luotsaava Myllymäki kysyy.
   Jeesusta esittävä Aki Saarela astuu esiin ja ottaa paikkansa alttarilta opetuslasten keskeltä. Näytelmän läpimenoharjoitus on valmis alkamaan.

Jeesus estelyistä
huolimatta

Harjoitusten jälkeen on aikaa huokaista ja kertoa, kuinka Tuiran kirkossa pääsiäisenä esitettävä näytelmä alkoi syntyä.
   Saarela kertoo saaneensa vuosi sitten puhelun, jossa häntä pyydettiin mukaan spektaakkeliin, joka on ”hieman erilainen ja tarkoitettu sellaiselle porukalle, joka ei ehkä kirkossa juuri käy”.
   Tuiran seurakunnan nuorisotyönohjaaja Terhi-Liisa Sutinen soitti entiselle rippilapselleen, jonka äänen muisti komeaksi.
   Saarela suostui, mutta totesi, ettei osaa nähdä itseään Jeesuksena. Kun puhelin soi uudelleen, Saarela sai tietää, että roolijaossa hänet oli nimetty Jeesukseksi.
   – Mikäpä siinä, kyllähän nimirooli aina kelpaa freelancemuusikolle, hän hymyilee.

INRI voi
olla yllätys

Myös musikaalin ohjaaja Tuukka Myllymäki oli Terhi-Liisa Sutiselle ja INRI-teoksen säveltäneelle Outi-Mari Karppiselle tuttu entuudestaan. Myllymäki esitti Joosefia muutama vuosi sitten naisten tekemässä joulumusikaalissa.
   Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistunut Myllymäki on haaveillut pääsevänsä tekemään Raamatun teksteihin pohjautuvan teoksen.
   – Haluaisin puhutella myös niitä ihmisiä, joilla ei ole hengen paloa.
   Aki Saarela toteaa, että monella on harras mielikuva pääsiäisen musiikkiesityksistä. Siksi INRI voi olla heille yllätys.
   – Kuten jo sana musikaali kertoo, se on paljon pop-musiikkimaisempi kuin klassiset teokset.
   Saarela ja Myllymäki uskovat, että jokainen kuulija voi omasta hengellisestä taustastaan riippumatta löytää musikaalista samaistumiskohdan. Se voi olla lastaan sureva Maria, syyllisyyden kanssa piehtaroiva Pietari, Jeesuksen pyhyyteen havahtuva vartiomies tai jopa Isänsä tahdon kyseenalaistava Jeesus.

Tarina on yhä
ajankohtainen

Molemmille miehille on tullut Jeesuksen viimeisiin päiviin musikaalin myötä uudenlainen ulottuvuus.
   – Pääsiäisen tapahtumia tulee ajateltua monen Raamatun henkilön näkökulmasta, ja mietittyä, miksi he toimivat niin kuin toimivat.
   – Ja ennen kaikkea, miten itse olisin toiminut vastaavassa tilanteessa, Saarela pohdiskelee.
  INRI-musikaalin ytimessä ovat sydämen asiat, jotka ovat ikiaikaisia.
   – Ihmiset ovat ahdingossa, he kokevat monenlaista huolta. Jos elämässä painaa jokin asia, niin tämä näytelmä – niin ikävistä asioista kuin se kertookin – osoittaa, että murhe ei ole kaiken loppu.
   – Lohdutuksen sana on esityksessä syvällä, Tuukka Myllymäki toteaa.
   Ohjaaja näkee esityksen käsikirjoituksessa viittauksia myös omaan aikaamme.
   – INRI herättää meitä jokaista pohtimaan, olemmeko rehellisiä itsellemme. Olisiko meistä nousemaan vastarintaan joukkoja vastaan? Myllymäki kyselee.
   Pääsiäismusikaalin harjoitukset ovat Tuiran kirkossa tällä kertaa loppusuoralla. Kohtaukset ja niiden hiominen valtaavat yhä enemmän varsinkin ohjaajan ajatuksia.
   – Joskus myöhään harjoitusten jälkeen istun kotona pimeässä, kuuntelen laulujamme kuulokkeilla ja huomaan hymyileväni. Se on hieno tunne. 

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 10/2016