Kutsu ystäväksi kävi muhoslaisille

14.3.16

Muhoksella asuville alaikäisille turvapaikanhakijoille on ryhdytty etsimään ystäväperheitä.  Kahdessa Nuorten Ystävien ryhmäkodissa asuu 10–16-vuotiaita nuoria.
   Vastaava ohjaaja Pontus Hällfors kertoo, että ystäväperheitä tarvitaan, koska yksin tulleiden lasten läheisiä ihmisiä ovat usein ainoastaan toiset ryhmäkodin nuoret ja henkilöstö.
   Hällforsin mukaan ystäväperheeksi kelpaa normaali suomalainen perhe, jossa arvot ovat kohdillaan.
   – Tutustumista helpottaa, kun asenne maahanmuuttoa kohtaan on avoin. Nämä nuoret tarvitsevat ennen muuta turvaa, turvallisia ihmisiä ympärilleen.
   – Ryhmäkodin nuorille olisi tervetullutta nähdä suomalaista yhteiskuntaa yhdessä uusien ystävien kanssa.
   Hällfors ei vetäisi rajaa siihen, että ystäviksi kelpaisivat parhaiten lapsiperheet.
   – Tutustutaan ja kahvitellaan ensin yhdessä. Ystävyys perheen ja nuoren välille syntyy, jos kemiat kohtaavat.
   Hällfors lisää, ettei kutsu kaveriksi koske vain muhoslaisia perheitä. Mukaan kelpuutetaan mieluusti myös naapurikuntalaisia.

Uusia ihmissuhteita
menetettyjen tilalle

Ystäväperheitä alaikäisille ryhmäkotien turvapaikanhakijoille peräänkuulutetaan tällä viikolla Muhoksen seurakunnan kirkollisissa ilmoituksissa. Diakoniatyöntekijä Hanna Kaisto-Vanhamäki huomauttaa, ettei ystäväksi ryhtyminen ”muualta tulleille” ole vanhemmille pitäjäläisille uusi juttu.
   – Kun 1980-luvulle Muhokselle tuli nelisenkymmentä vietnamilaista, heidänkin kotiutumistaan helpottivat paikalliset ystäväperheet.
   Kaisto-Vanhamäki tietää, että osa tuolloin syntyneistä kontakteista on säilynyt, vaikka iso määrä vietnamilaisia on muuttanut pois paikkakunnalta.
   Kaisto-Vanhamäki kannustaa ystävyyteen turvapaikkaa hakevien nuorten kanssa, vaikka tutustuminen herättäisi alkuunsa esimerkiksi epäröintiä, millä kielellä kommunikointi onnistuu.
   – Elekieli on paras, ja nämä nuoret käyvät jo muhoslaista koulua.
   Diakoniatyöntekijä kannustaa perheitä ennakkoluulottomuuteen. Aito kiinnostus ja kunnioitus itselle vierasta kulttuuria kohtaan vievät eteenpäin niissäkin tilanteissa, joissa erilaiset tavat ja tottumukset kohtaavat.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 9/2016