Leirityötä on kehitettävä

14.3.16

Pohjoisen Suomen koulut ovat tällä viikolla hiihtolomillaan. Näin näyttää olevan myös osa seurakuntien viikkotoiminnoista.
   Leirikeskuksissa lienee kuitenkin tavanomaista vilkkaampaa.
   Leiritoiminta on ollut viime vuosikymmeninä seurakuntatyössä menestystarina. Sesonki on ollut kiivaimmillaan koulujen loma-aikoina, kun leirikeskukset ovat täyttyneet rippileiriläisistä.
   Jos johonkin väliin on jäänyt tilaa, se on täytetty lasten ja nuorten leireillä. Sen jälkeen vielä eläkeläiset, perheet ja erityisryhmät ovat saaneet vuoronsa.
   Leiritoiminnan suosion myötä maahamme on rakennettu suuri määrä leirikeskuksia. Lähes jokaisen seurakunnan on pitänyt saada omansa. Suurilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä niitä on useita, Oululla nykyään kaikkiaan yhdeksän.
   Leirikeskusten hankinta, kunnossa- ja ylläpito nielevät rahaa, varsinkin, kun tilojen tasovaatimuksia on hilattu kaiken aikaa ylöspäin.
   Taloustilanteen kiristyessä leirikeskuksista on tullut monille seurakunnille melkoinen rasite.
   Nyt on aika selvittää perusteellisesti, mikä on leiritoiminnan nykytila ja tulevaisuus. Onko toiminta hiipumassa vai kasvussa?
   Sen jälkeen voidaan mitoittaa tilatarpeet ja etsiä niihin ratkaisut. Oma ja mahdollisimman hulppea leirikeskus ei saa olla itsetarkoitus.
   Leirityö on ollut suosittua ja sitä perintöä ei pidä hukata. Itse työ on vaativaa, työajatkin epämukavat. Sen tähden työntekijöiden motivaatiosta on pidettävä erityisesti huolta, jotta heillä riittäisi paloa leirityön kehittämiseen.
   Meillä on monia työelämässä ja järjestötoiminnassa kouliintuneita seurakuntalaisia, jotka toimivat vapaaehtoistyössä. Heillä on laajat verkostonsa. Mitähän annettavaa heillä olisi leiritoimintaan?

HANNU OJALEHTO

Artikkeli on osa lehteä 9/2016