Kirkkovuoden kierrossa kärsimyksen sunnuntaista, 5. paastonajan sunnuntaista, alkaa syvä paastonaika. Tänä vuonna tuo sunnuntai jäi pääsiäisen varhaisesta ajankohdasta johtuen iloisen Marian ilmestyspäivän alle, mutta heti tämän viikon maanantaina laskeuduttiin syvään paastonaikaan.
Miten paastonaika näkyy niin seurakuntien toiminnassa kuin tavallisessa arkielämässämme?
Käsillä oleva syvä paastonaika on viimeinen vaihe matkalla ristin pääsiäiseen. Kirkon liturgisessa elämässä jumalanpalvelusten ja hartaustilaisuuksien raamatunlukukappaleet, rukoukset ja musiikki kertovat vahvaa sanomaa. Ylistys ja kiitos tekevät tilaa mietiskelylle ja itsetutkistelulle.
Syvä paasto huipentuu ensi sunnuntaina, palmusunnuntaina alkavassa hiljaisessa viikossa. Muutamia vuosikymmeniä sitten kokoonnuttiin hiljaisella viikolla huomattavassa määrin kirkkoihin kuulemaan ahtisaarnoja. Kiirastorstain ehtoolliskirkko oli yksi vuoden väkirikkaimmista jumalanpalveluksista.
Kiivastahtinen elämäntapa on lyönyt nykyään hiljaiseen viikkoon vahvasti arkisen leiman. Ahtisaarnat tai niiden tilalle järjestetyt iltajumalanpalvelukset eivät vedä enää väkeä. Vain kiirastorstai on tästä jonkinlainen poikkeus.
Monissa seurakunnissa hiljaisen viikon tilaisuuksien painopiste onkin nykyään draamassa ja musiikissa, kärsimysnäytelmissä ja passioissa tai muissa musiikkiesityksissä. Niihin tulijoita riittää.
Matka ristin pääsiäiseen luotaa ihmisen kärsimyksen, synnin ja syyllisyyden syvyyksiin. Vielä vahvemmin se luotaa Jumalan rakkauden syvyyksiin.
Kristillistä uskoa ei ole ilman ristin pääsiäistä. Ristin pääsiäistä ei ole ilman joulua. Ylösnousemuksen pääsiäistä ei ole ilman joulua ja ristin pääsiäistä.
HANNU OJALEHTO