Kempeleen seurakunnan lähetystyön ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Minna Sorvala piti muun muassa uskontokurssia lukiolaisille.
Aamu on vaikea, kuten usein torstaisin. Lähden viime tingassa liikkeelle tiedostaen, että edessä on pitkä työpäivä.
Ensimmäinen työtehtävä alkaa kello 8.15, viimeinen vasta kello 19. Toivon, että pääsen ennen iltayhdeksää pois töistä.
Vaikeasta heräämisestä huolimatta torstait ovat tulleet yhä odotetummiksi työpäiviksi, koska silloin on aamuisin oppitunnit lukiolla. Pidämme kahden työkaverin kanssa lukiossa vapaavalintaista uskontokurssia nimeltä Missio maailmassa. Sen sisältönä on kirkon kansainvälinen työ.
Tänään vieraanamme on turvapaikanhakijoiden tukiyksikön johtaja. Hän kertoo alaikäisistä turvapaikanhakijoista Kempeleessä, heidän sopeutumisestaan sekä siitä, kuinka tärkeää olisi, että paikallisten nuorten kanssa syntyisi luontevaa kanssakäymistä.
Opiskelijamme kyselevät ja osallistuvat keskusteluun. Lopuksi ideoimme seuraavaksi päiväksi turvapaikanhakijoille ja kempeleläisnuorille yhteistä iltaa pappilassa.
Pari tyttöä lupaa leipoa mokkapaloja. Innostuneisuus tarttuu. Tuntuu hyvältä, että nuoret haluavat osoittaa vieraanvaraisuutta. He ovat valmiita lähtemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle: seuraavan päivän kohtaaminen selvästi mietityttää heitä.
Virastolla laulamme työkaverille syntymäpäiväonnittelut. Kuppi kahvia auttaa siirtämään ajatukset koulumaailmasta muihin hoidettaviin asioihin. Takana on lomaviikko ja sen seurauksena moni asia vaatii toimia: tapahtumien valmisteluja, Vapaaehtoispankin ja Facebook-sivun päivitystä. Illalla on johtokunta, johon pitää valmistautua.
Päivän päätteeksi teen mielessäni listaa huomisen töistä. Muutama asia pitää muistaa hoitaa ennen nuorten yöpappilaa.
Aamun aion ottaa rennosti ja uppoutua hetkeksi käsitöihin. Siinä ajatus lepää ja silloin syntyy uusia ideoita myös töihin.