Askartelusta on hyötyä lapsen kädentaitojen kehittymiselle ja opitut taidot auttavat myöhemmin esimerkiksi koulussa. Neljävuotias Kerttu ja kaksivuotias Liisa innostuvat askartelusta

Sotkunkin uhalla puuhatuokio kannattaa

23.3.16

Puren hampaitani yhteen, kun 2-vuotias Liisa kurottelee kohti pahvinpalasen päälle puristettua liimakasaa. Lähteehän se vedellä pois, jos syntyy sotkua, rauhoittelen itseäni.
   Nyt on lasten askarteluhetki, eikä äidin pidä puuttua siihen liikaa.
   Meillä askarrellaan harvoin. Se on sotkuista, vaivalloista ja äidin hermoja raastavaa puuhaa. Lapsilla on sen sijaan silminnähden hauskaa touhutessa.
   – Teen tälle tipulle jalat. Katso äiti, otan tätä kreppipaperia palasen, ja sitten laitetaan liimaa tänne pohjaan.
   4-vuotias Kerttu on vauhdissa. Mietin itsekseni, missä hän on oppinut askartelemaan niin taitavasti ja luovasti.
   Kiitän mielessäni kaupungin ja seurakunnan kerhoja, joille olen ulkoistanut askartelun ja saksien käytön opettamisen.

Askartelua ei
tarvitse arastella

Lastenohjaaja Tuija Mourujärvi Limingan seurakunnasta arvelee, että monet vanhemmat arastelevat askartelemista kotona.
   – Jotkut vanhemmat sanovat, etteivät uskaltaisi antaa lapsille saksia, tai että he pelkäävät askartelusta syntyvää sotkua. Kuitenkin ne lapset, joilta askartelu ei suju ollenkaan, ovat yksittäistapauksia.
   Mourujärvi kannustaa valmistautumaan askarteluhetkeen, jotta sotku ei haittaisi niin paljon.
   – Seurakunnan kerhoissa on aina pöydillä suojaliinat. Lisäksi vanhempia ohjeistetaan, että lapsilla tulisi olla päällä vaatteet, jotka saavat sotkeentua. Myös suojaessut voivat olla hyödyllisiä.
   – Jos saksien käyttö epäilyttää, voi lapsen antaa vaikka repiä paperia leikkaamisen sijaan, Mou­rujärvi ehdottaa.

Luovuudelle on
hyvä antaa tilaa

Askartelu kehittää lapsen motoriikkaa ja antaa tilaa lapsen omalle luovuudelle. Samalla opitaan työkalujen, kuten saksien käyttöä.
   Mourujärvi pitää erityisen tärkeänä sitä, että lapsen luovuudelle annetaan tilaa.
   – Toki esimerkiksi tietyn mallin mukaan leikkaaminen on hyvää harjoitusta motoriikalle. Silti myös luovuus on tärkeää. Vaikka lapsen tekemä tipu ei ihan näyttäisi tipulta, se on kuitenkin lapsen mielikuva tipusta.
   Lapsen ikätaso on hyvä huomioida askartelua suunnitellessa.
   – Kolmivuotiaalle hyviä tehtäviä ovat esimerkiksi maalaaminen, paperin repiminen ja liimaaminen. Neljävuotiaalle voi jo antaa sakset käyttöön. Viisivuotias voi harjoitella pikkuhiljaa mallin mukaan askartelua.

Mukavinta on
yhdessä tekeminen

Kertun mielestä askartelussa vaikeinta mutta samalla kivointa on juuri saksien käyttäminen. Helpointa on värittäminen ja maalaaminen.
   – Niitä vaikeita ja helppoja asioita on niin paljon, etten ehdi kaikkia luetella. Mutta helppoja juttuja on enemmän kuin vaikeita, Kerttu sanoo.
   Kerttu ei kaipaa vanhempien apua tekemisessä, vaan haluaisi tehdä ihan kaiken askartelussa itse.   Parasta askartelussa on hänen mielestään hieno lopputulos, jonka voi laittaa koristeeksi vaikka seinälle.
   Yksi asia on tosin vielä mukavampaa kuin valmiin koristeen katseleminen.
   – Se, kun saa tehdä yhdessä vanhempien kanssa, Kerttu toteaa.
   Tunnen pienen piston sydämessäni. Pöytäliinaan liimaantuneet kreppipaperin jäljet lähtevät irti pienellä hankauksella. Sen sijaan lasten innostus ei kulu pois niin nopeasti.
   Ehkä voisimme kuitenkin askarrella hieman useammin, yhdessä.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 11/2016