Taide tuli surun avuksi

16.3.16

Kuvataiteilija Moosa Myllykangas seisoo vaarallisen näköisesti tikapuilla. Hän kurkottelee Tuiran kirkon eteisaulan kattoon kiinnittääkseen ikkunan eteen erivärisistä lasinpalasista tehdyn työn.
   Taiteilijan ojentelu päättyy hyvin, lasiteos on nopeasti muiden katseltavana. Ympyrän muotoon asetellut palaset ovat enemmän kuin onnistunut sommitelma.
   Tuiran seurakunnassa järjestettiin alkuvuonna ensimmäistä kertaa ryhmä, jossa kriisin ja trauman kokeneita ihmisiä kutsuttiin työstämään tapahtunutta taiteen, mietiskelevän rukouksen sekä keskustelun kautta. 
   Tuiran näyttelyn nimeksi tuli Paluu kauneuteen.
   – Ryhmässä kuljettiin pitkä matka surusta, tuskasta ja syvästä synkkyydestä kauneuteen, ryhmän toisena ohjaajana toiminut Myllykangas kuvailee.
   – Kokoonnuimme viisi kertaa ateljeessani. Halusin, että rupeama on tiivis paketti.
   Tekemisen ohessa osa ryhmäläisistä purki tuntojaan, toiset keskittyivät enemmän vain omaan teokseensa. Kenenkään ei ollut pakko sanoa mitään.
   Moosa Myllykangas ei ollut sattumalta Romusta taiteeksi -ryhmän ohjaaja. Kuvataitelija menetti puolisonsa kolme vuotta sitten. Tapahtunut järkytti.
   Ajan kuluessa taiteilija uskaltautui kysymään itseltään: Mitä hyödyllistä voisin tehdä? Olisiko ryhmä, jossa kriisin kokeneet voisivat käsitellä omaa suruaan taiteen keinoin, tyhmä ajatus?
   Myllykangas tunnustaa epäilleensä, innostaisiko hänen ideansa riittävän määrän ihmisiä mukaan. Lopulta kiinnostuneita oli enemmän kuin pystyttiin ottamaan mukaan.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 10/2016