Unohdettu kristityn esikuva

14.3.16

Neitsyt Maria on luterilaisilta lähes kadonnut. Tutkijan mukaan nykypäivän ihminen voisi ottaa oppia Mariasta

Ortodoksien ikonit ja roomalaiskatolisten Neitsyt Marialle omistetut kirkot puhuvat vahvasti heidän suuresta kunnioituksestaan Mariaa kohtaan.
   Luterilaisessa kirkossa Maria on sen sijaan unohtunut lähes täysin.
   Martti Lutherin Maria-kuvaa tutkineen Anja Ghisellin mukaan syy Marian unohtumiseen ei ole ainakaan Lutherissa.
   – Luther kunnioitti, arvosti ja rakasti Mariaa. Hän näki Marian ihmisen perikuvana ja kristityn esikuvana.
   Ghiselli tietää, ettei Lutherin näkemys Mariasta juurikaan eroa katolisen kirkon näkemyksestä.
    – Luther oli katolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa samaa mieltä perusasioista Marian suhteen. Hänelle Maria oli Jumalansynnyttäjä ja hän uskoi Marian ikuiseen neitsyyteen.

Kuin kuka
tahansa

1500-luvulla katolisessa kirkossa oli nousussa kansanhurskaus, joka korosti Mariaa Lutherin mielestä liiankin paljon.
   – Maria korotettiin jopa niin korkealle, että hänellä ajateltiin olevan osa ihmisen pelastumisessa. Luther halusi korjata tätä kansanhurskautta. Hän korosti sen sijaan sitä, että Maria oli kuin kuka vain ihminen.
   – Lutherille oli tärkeää se, että Jumala ei valinnut Mariaa tämän erityisen ansioituneisuuden tai nöyryyden vuoksi. Mariasta tuli erityinen vasta Jumalan valinnan myötä, ei siksi että Marian persoona olisi ollut jotenkin erityinen.
   Vuosisatojen saatossa katolinen kirkko on palannut korostamaan Marian ihmisyyttä. Lutherin näkemykset eivät eroa juurikaan nykypäivän katolisen kirkon opeista.
   – Olen kuullut arvioitavan, että Maria voisi olla yhdistävä tekijä katolisen ja luterilaisen kirkon välillä, Ghiselli kertoo.

Kärsimysten
äiti

Luther ihaili Mariaa hänen nöyryytensä, uskollisuutensa ja sitoutuneisuutensa vuoksi.
   Maria luotti täysillä Jumalaan, vaikka hänen elämässään oli paljon kärsimystä.
   – Maria joutui kärsimään Joosefin suuttumuksen avioliiton ulkopuolisen raskauden takia, synnytyksen luolassa, maanpaon, Jeesuksen karkaamisen 12-vuotiaana sekä poikansa kärsimyksen ja kuoleman.
   Kaikesta huolimatta Maria pysyi uskollisena ja nöyränä Jumalan edessä.
   – Marian voima kestää nämä koettelemukset kumpusivat hänen rakkaudestaan Jumalaan, Ghiselli pohtii.

Ihmisen
malli

Maria on hävinnyt luterilaisesta kirkosta pikkuhiljaa vuosisatojen aikana. Ghiselli arvioi, että Mariaa ei ole tarkoituksella häivytetty, vaan hänet on vain unohdettu.
   Opilliselta kannalta ei olekaan mitään estettä, miksi Mariaa ei voitaisi palauttaa luterilaiseen kirkkoon.
   Ghiselli on puhunut Mariasta useiden vuosien ajan ja huomannut, että luterilaisessa kirkossa on paljon Neitsyt Mariaan liittyviä ennakkoluuloja.
   – Edelleen ollaan huolissaan esimerkiksi Maria-palvonnasta, vaikka oikeasti sellaista ei ole missään kristillisessä kirkossa olemassakaan. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa puhutaan Marian kunnioittamisesta, ei palvomisesta.
   – Maria ei ole äitijumala, eikä häntä tule rukoilla. Ennemminkin hän on ihmisen malli, jonka rinnalle voimme asettua, Ghiselli muistuttaa.
   Ensimmäinen askel Marian tuomisessa luterilaisuuteen on väärien käsitysten oikaiseminen ja aiheesta opettaminen. Ghiselli toivoo, että Mariaa nostettaisiin esiin myös muilla keinoin.
   Esimerkiksi musiikki ja kuvat olisivat hyvä tapa tuoda Maria takaisin. Viime aikoina Maria-aiheinen musiikki onkin lisääntynyt kirkossa.

Ei vain
naisille

Varsinkin keskiajalla Mariaa pidettiin naisen esikuvana. Naisihanne oli nöyrä ja alistuva, joten Mariakin nähtiin sen kuvan kautta.
   Nykypäivänä Maria koskettaa monia juuri naiseutensa ja äitiytensä kautta.
   Ghiselli haluaa korostaa, että Maria sopii kuitenkin esikuvaksi kaikille kristityille.
   – Monelle ihmiselle on vaikeaa kääntyä Jumalan puoleen. Ajatellaan, että elämässä pitäisi pärjätä omin voimin. Aito nöyryys on totuuden tunnistamista ja tunnustamista.
   – Tässä asiassa Maria on esikuva meille kaikille. Nöyryys, uskollisuus ja sitoutuminen ovat sellaisia asioita, joista nykypäivän ihminen voisi ottaa oppia Mariasta.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 9/2016