25-vuotias Ilmari Oikarainen saa kesään mennessä käteensä kanttorin paperit Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Juuri valmistuneen lopputyön otsikkona oli Säestyssoitinten vuosisata. Oulun seurakuntayhtymän urut.
Lopputyössään Oikarainen esittelee kaikki seurakunnissa käytössä olevat urut yksi kerrallaan. Yhteensä esittelyjä on 27. Vanhimmat urut ovat 109 vuoden takaa.
Aihe tuntui sopivalta, koska Oikarainen kuvailee itseään käytännön ihmiseksi.
– Urut eroavat toisistaan niin paljon, että kanttorien on uuteen kirkkoon mennessään hyvä tietää, millaiset urut heillä on vastassa.
Oikarainen tutustui kaikkiin urkuihin paikan päällä selvittääkseen niiden tyypilliset ominaisuudet. Lisäksi hän mittasi muun muassa soittojäykkyydet sekä soinnin desibelit.
– Jotkut urut soivat kovasti soittajalle, mutta eivät kuulu läheskään niin hyvin kirkkosaliin. Toisissa tilanne on taas päinvastainen, Oikarainen kuvailee.
Uruissa on myös virtakytkin, jonka sijaintipaikka ei ole aina looginen. Yleensä se on soittopöydän yhteydessä, mutta joissain kirkoissa sitä voi joutua etsimään sakastista asti.
Paremmuusjärjestykseen Oikarainen ei Oulun urkuja laittanut. Omaksi suosikiksi nousevat kuitenkin joukon uusimmat, Karjasillalle kolmisen vuotta sitten valmistuneet urut.
– Nämä ovat hyvin soivat ja laadukkaasti tehdyt, perustelee kirvesmieheksi aikanaan valmistunut Oikarainen.
Työnäkymiin tulevaisuudessa juuri kolmannen kerran isäksi tullut mies suhtautuu luottavaisesti.
– Eiköhän se oma paikka jostain löydy.
ELSI SALOVAARA