Vaan onpa ihime!

23.3.16

Kehitysvammaisille kerrotaan pääsiäisestä konkreettisesti esineiden avulla ja tunteiden kautta

Kuolema, suru, kuolleista nouseminen, ilo, pelastus. Pääsiäisen isoja aiheita voi olla vaikea ymmärtää.
Kehitysvammaistyön pastori Elina Hyvönen on työnsä puolesta miettinyt keinot, joilla pääsiäisen sanoma selitetään selkokielisesti kehitysvammaisille.
   – Meillä ihmisillä on tapana ajatella kovin monimutkaisesti. On ollut itsellenikin suuri löytö uskaltaa miettiä asioita mahdollisimman yksinkertaisesti.
   Pääsiäisen sanoman kertomisessa ei tarvita sanahelinää, Hyvönen tietää.
   – Yksinkertaistamalla pääsee paremmin pääsiäisen ytimeen ja ymmärtää, mistä on kysymys: Jumalan pelastusteosta ihmisiä kohtaan.
   Vaikeita ja epäkonkreettisia asioita hän selittää sekä konkreettisten esineiden että tunteiden pohtimisen kautta.

Ehtoollinen jäi muistoksi
Jeesuksen ystäville

Hyvönen asettelee pöytään violetin liinan, ehtoollispikarin ja viiniä sekä leipälautasen ja öylättiä.
   – Kerron, että kiirastorstaina Jeesus kutsui ystävänsä syömään kanssaan ja sanoi muuttavansa vähäksi aikaa pois, Taivaan kotiin, Isän Jumalan luo.
   Koska Jeesus halusi jättää ystävilleen itsestään muiston, Hän asetti aterian aikana ehtoollisen.
   – Opetan, että ehtoollinen on Jeesuksen ystävien ateria, jolle Jeesus kutsuu ihan jokaista.
   Tässä kohtaa saatetaan porukalla miettiä, mistä viini ja leipä on valmistettu. Rippikoulua käyvät saavat myös nuuhkaista ehtoollisviiniä.
   Nyt Hyvönen nostaa pöydälle mustan liinan, krusifiksin ja kaksi mustaa kiveä. Kivien avulla kuvaillaan surua.
   – Jeesuksen vihamiehet halusivat ottaa Jeesuksen kiinni. Jeesus viedään tuomarien eteen, tuomitaan ja kuolee. Pitkäperjantai on surun päivä. Silloin suru painaa, vähän samalla tavalla kuin kivi kämmenellä, Hyvönen jatkaa selkokielisesti.
   Kehitysvammaistyön pastori ei käy läpi ristinkuoleman yksityiskohtia.  Se olisi vahvasti tunteella eläville kehitysvammaiselle ahdistavaa, epäkonkreettista, ehkä pelottavaakin.
   Pitkäperjantaita seuraa pääsiäinen, ylösnousemuksen ja ilon juhla.
   Hyvönen nostaa pöydälle valkoisen liinan ja asettelee sille ristin, pääsiäismunia, kukkia ja tipuja.
   – Risti on nyt tyhjä. Pääsiäisaamuna naiset menevät haudalle ja miettivät suuren kiven vierittämistä pois haudalta. He haluavat vielä tervehtiä hautaan pantua Jeesusta.
   Naiset kohtaavat haudalla enkelin, joka ilmoittaa, että Jeesus on noussut ylös, Jumala on herättänyt Jeesuksen.
   Hyvönen muistaa, kuinka eräs poika kerran hämmästeli tekoa tokaisemalla sydämensä pohjasta: Vaan onpa ihime!
   – Toinen tuumasi viime viikolla pääsiäisaiheisen hartauden jälkeen, että voi surkia sitä Jeesusta ku joutu ristille. Mutta hyvä ku tuli suuri juhula meille kaikille ku se Jumala herätti sen. Ei tarttekaan jäähä surruun.
   Uudesta elämästä Hyvönen kertoo kananmunan tai siemenen avulla. Kananmuna pitää sisällään uuden elämän. Rairuohon siemen saattaa näyttää kuolleelta, mutta siitä alkaa vihertää uuden elämän yllätys.
   – Samalla tavalla me saimme uuden elämän Taivaan kodissa, kun Jumala herätti Jeesuksen haudasta suuren kiven takaa.

Jeesus nousi haudastaan
ja elää ikuisesti

Pääsiäisen sanomaa lähestytään myös musiikin keinoin.
   – Kehitysvammaiset rakastavat virttä 78: Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen. Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen. Erityisesti viehättää sen surumielinen melodia, Hyvönen arvio.
   Kehitysvammaisten pappina Oulussa, Muhoksella, Tyrnävällä, Kempeleessä ja Limingassa toimiva Hyvönen tietää, että yksi suosikeista on myös virsi 88:
   Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta.
   Kivelle hän istahti, puhui iloisesti: Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti.
   Jeesus, taivaan kuningas, kuolon vallan voitti. Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti.
   Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 11/2016