Hoitohenkilökunta päivitti tietojaan vanhoillislestadiolaisuudesta
Nuorisopsykiatrian osastonhoitaja Matti Vainiokangas toivottaa henkilökunnan tervetulleeksi koulutukseen, jossa päivitetään tietoja vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä.
– Yritämme olla ajan hermolla ja siksi tarvitsemme työssämme ajanmukaista tietoa. Hoitohenkilökunnalla ei voi olla ennakkoasenteita tai vääriä mielikuvia siitä, mitä liike on tänään, hän aloittaa tilaisuuden.
Vainiokangas korostaa, ettei koulutuksessa ole kyse siitä, että Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian osastolla olisi erityisen paljon potilaita lestadiolaisesta liikkeestä. Koska herätysliike on iso Pohjois-Suomessa, lestadiolaisuus näyttäytyy myös sairaalassa, hän sanoo.
Myös muita uskonnollisia taustoja kuin lestadiolaisuus tulee potilastyössä vastaan, mutta niin vähissä määrin, että ne eivät ole Vainiokankaan mukaan aiheuttaneet tarvetta tiedon lisäämiselle.
Suora kysymys
on paras vaihtoehto
Puhujavieraana koulutuksessa on Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatus, joka esittelee itsensä etniseksi lestadiolaiseksi.
– Olen elänyt kolmikymppiseksi asti liikkeen sisällä. Tällä hetkellä suhteeni vanhoillislestadiolaisuuteen on etäisempi. Käyn seuroissa yhä silloin tällöin.
Naatuksen mielestä lestadiolaisuudesta tulisi uskaltaa puhua potilaan ja läheisten kanssa avoimesti, mikäli hoitajaa askarruttaa jokin asia, jonka hän arvelee liittyvän hengelliseen taustaan.
– Eikö suora kysymys voisi olla esimerkiksi tällainen: Ajatteletko näin, koska olet lestadiolainen?
– Pelkäämätön puhe on paras vaihtoehto.
Avautuminen vieraalle
voi oudoksuttaa
Naatus arvioi kokemuksensa perustella, ettei vanhoillislestadiolaisen ole välttämättä helppo puhua henkilökohtaisista asioista ei-lestadiolaisille.
Siksi keskustelu hoitajien tai lääkäreiden kanssa saattaa olla jopa pelottava kokemus.
– Syvimmät asiat jaetaan yleensä vain liikkeessä sisällä olevien kesken.
Koulutukseen osallistuvat halusivat tietää lestadiolaisuuteen kuuluvasta ripistä, tavasta pyytää ja antaa synnit anteeksi.
Naatuksen mukaan käytäntö on iso ja tärkeä asia lestadiolaisessa liikkeessä, perheissä ja kodeissa.
– Synnit kuuluu antaa pyytäjälle anteeksi. Jos synninpäästöä ei julisteta, silloin mielestäni toimitaan toisin kuin liike opettaa.
Uusi julkaisu puhuu
uskontojen huomioimisesta
Asiantuntija Virpi Sipola Kirkkohallituksesta kertoo, että ensi syksyksi on valmistumassa verkkojulkaisu, jossa paneudutaan aiempaa laajemmin uskontojen huomioimiseen hoitotyössä.
– Kirjassa ei käydä läpi eri uskontoja järjestelmällisesti, mutta siinä on otettu huomioon myös herätysliikekorostuksia.
– Tarkastelussa on sekin näkökulma, että esimerkiksi vammaisen avustajana saattaa olla henkilö, joka edustaa jotain muuta uskontoa kuin avustettava.
Sipolan mukaan niin kutsuttu uskontosensitiivisyys on tärkeää erityisesti silloin, kun potilas ei esimerkiksi muistisairauden tai psyykkisen sairauden vuoksi voi itse kertoa toiveistaan.
Uskonnot muutakin
kuin kieltoja
Sipolan mukaan hengellisyyden huomioiminen hoitotyössä ei tarkoita ensisijaisesti jonkinlaista luetteloa siitä, mitä eri uskonnot sallivat tai mitä ne kieltävät esimerkiksi ravinnon suhteen.
– Uskonnot ja niihin kuuluvan kulttuurin huomioon ottaminen on mielestäni ennen kaikkea sitä, että ymmärretään henkisten ja hengellisten asioiden tärkeä merkitys hyvässä hoidossa.
– Jos jokin uskontoon kuuluva käytäntö tai tapa on uusi terveydenhoidon henkilöstölle, avoimuus ja potilaan kunnioitus vievät eteenpäin. Jokainen tilanne opettaa lisää.
Ylihoitaja Eila Alavahtolan mukaan Oulun yliopistollisessa sairaalassa toimintaa ohjaa selkeä periaate siitä, että henkilökunta antaa hyvää hoitoa, vaikka hoidettavan tausta, arvot ja näkemykset, poikkeaisivat suurestikin hoitoa antavan omasta maailmankuvasta.
RIITTA HIRVONEN