Eeva Hukkanen laittoi pöydän koreaksi. Pahvimukit helpottivat hieman emännän jälkitöitä.

Hukkaset avasivat kotinsa ovet

20.4.16

Kotona järjestetyssä virsi-illassa tärkeintä on yhdessä oleminen

Yhdessä laulaminen tekee hyvää, kertovat tutkimukset. Tämä todistettiin useammalla tavalla myös Pentti ja Eeva Hukkasen kotona Oulun Hintassa viime viikon torstaina pidetyssä virsi-illassa.
   Vielä muutama vuosikymmen sitten varsinkin maaseudulla kodeissa pidettiin paljon seurakunnan tilaisuuksia, seuroja, kinkereitä ja ompelupiirejä.
   Sittemmin seurakuntataloista on tullut yhteisiä olohuoneita ja kodit ovat jääneet yksityistiloiksi.
   Kotona vietetään kyllä perhejuhlia, mutta harvempi avaa kotinsa ovet lehdessä mainostettavalle tapahtumalle. Ensikertalaisia tällä saralla olivat myös Hukkaset.
   – Vähänhän se jännittää, keitä tänne tulee, vai tuleeko ketään, myöntää talon isäntä Pentti Hukkanen puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.
   Isäntäväki on varmistanut ainakin yhden vieraan läsnäolon, sillä he olivat hakeneet paikalle Intiöstä entisen naapurinsa Kyllikki Röntynen.
   97-vuotias Kyllikki on entinen kuoroaktiivi, mutta enää hän ei jaksa laulaa. Kuunteleminen ja seura kyllä kelpaavat.

Kotiin kutsuminen
sai kiitosta

Pian ovikello alkaa kilistä tasaiseen tahtiin. Ensimmäisinä saapuvat paikalle Oulujoen seurakunnan työntekijät pastori Pentti Kortesluoma, kanttori Sanna Leppäniemi ja diakoniatyöntekijä Anna-Maija Sälkiö. Heidän jälkeensä naulakkoon jättää takkinsa vielä viitisentoista vierasta.
   – Tulkaa ottamaan kahvia, teetä ja mehuakin löytyy, Eeva Hukkanen kutsuu. 
   Tarjolla on myös itse leivottuja suolaisia ja makeita herkkuja.
   Ennen kahvittelua moni kipaisee keittiön perälle, jonne Anna-Maija Sälkiö on levitellyt illan yhteisvastuuarpajaisten palkinnot. Arvat maksavat kaksi euroa kappale ja viitosella saa kolme.  Pääpalkintona on leipägrilli, ja lisäksi voittaa voi luettavaa, kuunneltavaa tai käyttötavaraa.
   – Tämä Anna-Maijahan se minulta kysyi diakoniatoimikunnassa, voisiko meille tulla iltaa viettämään. Kun sitten vaimo näytti vihreää valoa, niin uskalsin luvata, Pentti Hukkanen naurahtaa.
   Anna-Maija Sälkiö kiittelee Hukkasia siitä, että he avasivat kotinsa ovet.
   – Meillä Oulujoen seurakunnassa pidetään tapahtumia aika paljonkin ihmisten kodeissa. Kiva että täällä kaupungissakin kutsutaan kotiin.

Lauluista riitti
muistoja jaettavaksi

Pian istuimet alkavat käydä vähiin ja tuoleja haetaan lisää yläkerrasta. Järjestystä pistetään pikkaisen uusiksikin, jotta kukaan ei olisi selin muihin.
   Kun kaikki ovat löytäneet paikat, Pentti Hukkanen toivottaa tulijat lämpimästi tervetulleeksi.
Hukkanen kertoo, ettei häntä itseään ole siunattu laulun lahjalla, mutta kaikista kuulemistaan kappaleista hän koettaa aina etsiä viittauksia uskoon ja teologiaan.
   – Että sellaisia terveisiä kaikille agnostikoille, isäntä hauskuuttaa.
   Kanttori Sanna Leppäniemi on löytänyt itselleen ja kannettavalle kosketinsoittimelleen paikan keittiön pöydän nurkasta.
   – Lauletaanko ensin läpi tämä moniste, siihen on koottu iloon ja kiitollisuuteen liittyviä lauluja. Otetaan sitten toivevirsiä, hän ehdottaa.
   – Ja jaetaan laulujen herättämiä muistoja, heti kun siltä tuntuu, Anna-Maija Sälkiö jatkaa.
   Monisteessa olevat suomalaiset kansanlaulut, kuten Paljon ois lapsella aihetta kiittää, niitä herättävätkin.
   Jaakko Löytyn sävellykset, saksalaiset kiitoslaulut ja afrikkalaiset ylistykset lauletaan myös ongelmitta, vaikka joissakin sävel ei ole ennestään tuttu.
   Ennen kuin siirrytään virsikirjan antiin, pidetään arpajaiset. Melkein jokainen paikalla olija saa kotiinsa vietävää.
   Reilun tunnin laulamisen jälkeen on hartauden ja iltavirren vuoro. Vaikka laulut on laulettu, vielä ei ole kiire kotiin.
    – Ottakaahan lisää juotavaa ja syötävää, Eeva Hukkanen kannustaa ja tuo Kyllikille mehulasin.
   Santsikierroksen ja kuulumisten vaihdon jälkeen väki pikku hiljaa harvenee.
   – Kiitos kiitos, ja voi käydä toistekin, Eeva ja Pentti huikkaavat lähtijöille.
  – Tullaan tullaan, kuuluu eteisestä.

ELSI SALOVAARA

Oletko joskus osallistunut kotona järjestettyyn seurakunnan yleiseen tilaisuuteen vieraana tai isäntäväkenä? Oliko tunnelma siellä erilainen? Innostuisitko avaamaan oman kotisi ovet vastaavalle tapahtumalle?
Kerro mielipiteesi ja anna palautetta täällä

Artikkeli on osa lehteä 14/2016